02.11.2004: VäKI@tasavaltarock

Tasavaltarock hyvinkään Villatehtaalla 29.-30.102004 Perjantai. Allekirjoittanut aloitti keikkapäivän painelemalla kauppaan ja ostamalla paidan. Pitäähän sitä jotain puhdasta olla päällä keikalla. Seuraavaksi suuntasin bändikämpälle jossa oli sovittu tavattavan klo 15. Eihän sielä ketään ollut ajoissa joten pistin kaljaksi ja tupakaksi. Oltiin sovittu että ollaan sitten keikalla suht selvinpäin koska keikasta tehtiin livenauhoitus joka menee jakeluun. Kitaristi Virta uhkasi roudausvaiheessa vetää välittömästi lärvin tukkoon jos ei saa kaljaa ja heti. Sai kaljaa. Keikkapaikalle saavuttiin hyvissä ajoin ja kassit kilisten. Turmion Kätilöt paukuttivat soundtsekkiä ja portsarit paukuttivat narikoita kasaan kun meidän viisikko paukutteli kaljapullonkorkkeja. Vittu olla ruvettu heviä soittamaan sen takia että saa selvinpäin pakkasessa odotella! Kamojen kasauksen jälkeen selvisi että kuulumme siihen onnellisten joukkoon joka ei pääse tekemään soundtsekkiä. No mitäs sillä olis tehnyt, eihän tämä mene kuin nauhalle? Soitimme toisena. Lava ja PA olivat todella asialliset osaavine henkilökuntineen, mukava paukuttaa kun puitteet on kunnossa. Vielä kun osaisi paukuttaa. Porukkaa oli hieman toistasataa, selvästi alle järjestäjän tavoitteen, mutta eniten vitutti kaljaalueelle tynnyrien ääreen jämähtänyt enemmistö joka ei suostunut liikahtamaan lähemmäs lavaa vaikka miten yritti mölytä. Lavan eteen saatiin kuitenkin jonkinlainen kerrostuma ihmisiä jotka innostuivat jo kolmannen biisin aikana laittamaan järjestysmiessetien mellakka-aidan remonttiin. "Joukossamme on panssarintorjuntamies!" Keikka meni hyvinkin mallikkaasti ja mukavaa oli sekä bändillä että yleisöllä. Keikan jälkeen päästettiin peto irti ja hakeuduttiin tarjoilualueelle. Väen tuttavapiiriin kuuluvat nuoretmiehet päättivät esittää kalja-alueella tuoppien ääressä kökkiville, hyvää vauhtia humaltuville, jäärille Gods Plaguen tahdissa pari tanssiesitystä joista toisen nimi oli muistaakseni "Vehkojan moukari!" ja toisen "Väistä tai jäät alle". Jostain syystä lähelläolijat eivät lämmenneet tanssin askelista ja järjestysmiehien piti puuttua asiaan. Juhlapaikan vaihto oli vääjäämättä edessä. Loppuilta meni tutustuessa vastakkaisen sukupuolen saloihin. Lauantai. Krapula ja sen parantelu venähti puoleenyöhön jolloin meikäläinen saapui taas kisapaikalle. Paikallaolijat olivat vetäneet itsensä jo festarikuntoon ja minulla oli kiinniotettavaa. Olin liikkumassa jo kohti kaljanmyyntiä aikeissani ostaa rahalla kaljaa kun vastaan tullut Saattueen kitarasankari, Epe, veti minut backstagelle jossa kaljahanat olivat näköjään joutuneet rahvaan hallintaan. Tolkuton itseanniskelu johti monen muusikon ja bäckärille livahtaneen sukankuluttajan kunnon rajuun laskuun. VäKI sai myös osansa. Muistan kuulleeni jonkinlaisen rakkaudentunnustuksen kitaristiltamme Jarnolta, ennen kuin tämä jumalan hylkäämä sankari sammui tuoliin kesken lauseen. Sitä se viina teettää. Portieerien hätistelyn jälkeen hakeuduin kahden anniskeluravintolan kautta jälleen naisen välittömään läheisyyteen. Loppusanoina sanottakoot että helvetin hyvät kekkerit! Vahinko vaan että porukkaa ei tullut tarpeeksi ja järjestäjä taisi jäädä tappiolle. Mutta oli meillä mukavaa! Kirjoittanut VÄKIPÄÄ 02.11.2004

Arvostelu

Kommentit

Yhteensä 1 kommentti. Lisää kommentti!

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle