06.05.2004: Byegonen päivä Sallassa, nuorisofoorumis...

6.5 klo. 9.00 - 12.30 Noin klo. 9.00 olimme linja-autossa, joka ilmeisesti veisi meidät Sallaan. Oli suuri pettymys, kun tajusimme, ettei linja-auto ollut tarkoitettu yksinomaan meidän käyttöömme, vaan siellä oli muitakin ihmisiä. Onneksi autossa oli suurimmaksi osaksi tuttuja, joten jopa minä uskalsin kommunikoida muidenkin kuin Kaarlen, Heikkisen ja Olli-Pekan kanssa. Tiesin, että matkasta tulee pitkä, kuuma ja tylsä, joten keskityin tuijottelemaan ulos ikkunasta erinäisten dialogien lomassa. Aika ajoin matkaa piristivät jossain rapakoissa kelluvat pulla-ankat. Näimme matkan aikana myös poroja, autoja sekä muutamia ihmisiä ja omituisia metsätulvia. Jossain vaiheessa matkaa meille kehittyi hienot taiteilijanimet. Heikkisestä tuli "Ronald "Rock" Raygun", Olli-Pekasta "Seismologic Man", minusta "Benjamin Bass", Kaarlen taiteilijanimi oli niin omituinen, etten sitä muista, mutta olkoon se vaikka "Kalman kitaristi" tai "Mister Happy". Elinankaan alkuperäistä taiteilijanimeä en muista, mutta Sallassa Elinasta tuli "HK Blå" (lausutaan hookoo blöö). Jopa bändimme nimellä on oma taiteilijanimi: Pakkone. Usein myös käytetään nimitystä Elina ja pojat, josta itse emme oikein pidä. Sallaan päästiin monien mutkien kautta, sillä mikään tie ei ole suora 170 km:n matkalta. Saimme lounas-limsa-välipala -passit, joilla kukaan ei tehnyt mitään koko päivänä. Sitten seurasi jotain järkyttävää. Meidät, taiteilija-muusikko-laiskottelijat, laitettiin kävelemään Poropuiston (vai-mikä-se-nyt-olikaan) pihasta ruokailupaikkaan, jonne oli jopa 300 metrin matka. Jouduimme vieläpä kävelemään tavallisten kuolevaisten perässä. Ei näkynyt punaisia mattoja, ei limusiinia, ei mitään. Tai, onhan joka paikassa jotain, mutta tavallaan ei ollut mitään. Ruokana oli poronakkikeittoa tai poronnakkikeittoa. Kumpikin kuulosti omituiselta. Olli-Pekan mielestä keitto maistui hauskalta. Rieska oli hyvää. Jarkko, joka on ollut meidän uskollinen fani jo kahtena eri päivänä (29.4 -04 ja 6.5 -04) söi paljon. Ei ole hyvä olla nälissään. Ruokailun jälkeen keksimme ulkona häiriintyneitä rituaaleja. Heikkinen oli siinä hyvä. Minua alkoi (melkein) pelottamaan, kun sävellystaiteilijamme ryhtyi etsimään oravia, päästäen samalla suustaan omituisia loitsuja, jotka kuulostivat kuin hän olisi sanonut: "Missä on oravia?". Lisäksi aloimme hokea iskulausetta: "Imekää kanaa". Samoilta jalansijoilta näimme, kuinka kaksi paikallista alkuasukasta kantoi puita mataliin majoihinsa. Näimme myös harvinaisen, alkukantaisen Corollan. Lisäksi mainittakoon, että Kaarle olisi teurastanut paljain käsin poron, jos semmoinen olisi paikalle sattunut. Onneksi ei sattunut. Ruokailun jälkeen poltimme kitarataiteilija Kaarlen kanssa sikarin, samalla kun roudasimme tavaroitamme toiseen linja-autoon. Lyhyen odottelun jälkeen pääsimme valtaamaan kuusamolaisten linja-auton. Asetuimme istuskelemaan bussin puoliväliin tylsistyneinä, kunnes huomasimme Unkontrollin tyypit auton ulkopuolella. Osa bändin jäsenistä oli nähnyt Unkontrollin aikaisemmin livenä ja he herättivätkin keskustelua bändin sisällä. Seurasi vielä pitkä odottelu kuumassa linja-autossa. Sitten oli vuorossa kauhua ja vitutusta Sallahallissa. ------------------------------------ Sallahalli, klo. 13.jotaki - 17.20 Kun saavuimme Sallahalliin, näimme jotain karmeaa. Tai siis emme nähneet. Emme nähneet rumpuja, emme nähneet mikseriä, emmekä nähneet muutakaan PA-laitteistoa, vaikka ne olisi pitänyt olla siellä valmiina. Oli muistaakseni 45 minuuttia aikaa laittaa soittokamat valmiiksi, lisäksi kolmen bändin olisi tehtävä vielä soundcheck, ennen kuin sali täyttyisi nuorisofoorumin osanottajista. Me istuimme salissa ristiriitaisten tunteiden vallassa, kunnes yhtŽäkkiä alkoi rumpupatteristo kävellä sisään. Me riensimme apuun lähes riemusta kiljahdellen, ja katso, pian oli rummut ja PA-laitteet kymmenen ihmisen voimin pystyssä. Saimme tsekata saundit ensimmäisenä. Soitettiin vähän "ei ole mitään" -biisin alkua, sekä "Sun Shines on Me" kokonaan, jonka aikana porukkaa alkoi jo valua sisään. Sitten taas odottelemaan. Ennen bändiesityksiä oli ryhmätöiden purkua ym. tylsää, tosin Jarkko sai kunnon aplodit ottaessaan kantaa niinkin aluepoliittiseen asiaan kuin Kuusamon jätevesikiistaan, joka koskee myös Taivalkoskea. Salin räjäyttänyt lause, tai sen loppu, kuului jotakuinkin näin: "...ja minä oon kyllä sitä mieltä, että jokkainen kunta pitäköön omat paskansa!" Go Jarkko!!! Parin tanssiesityksen jälkeen kuulutettiin lavalle "Elina ja pojat". Ei helevetti, ei tämä elämä oo aina ruusuilla tanssimista!!! Toisaalta ruusuilla tanssiminen luultavasti on aika vittumaista. No, leppoisasti naureskellen nousimme kuitenkin ylös ja hyppäsimme lauteille... tai siis kävelimme salin nurkasta soittimien luo kaikkien katsoessa huvittuneita ilmeitämme. Elina julisti Sallahallissa parille sadalle ihmiselle, että "me ollaan Byegone, eikä Elina ja pojat!" Niin perkele! Soittolistamme koostui seuraavista poikkitaiteellisista sävellysteoksista: Ei ole mitään, Lose Everything, And My Heart Slowly Dies, Just Wanna Say sekä upea Mörrimöykky, jota me ei osata vielä kunnolla soittaa. Kaksi ensimmäistä biisiä meni ihan hyvin, tosin itse soittelin hieman liian innoissaan, sillä tuli hakattua kahta kieltä kerrallaan, mutta ei se mitään, kunhan vaan on fiilistä. Hidas hittibiisi And My Heart Slowly Dies meni niin hyvin, ettei varmaan koskaan ennen ole mennyt niin hyvin, myös kitarankielenkatkoja-Heikkinen oli samaa mieltä. Seuraavaksi vetäistiin sitten kunnon menobiisi. Heikkisen lavakäyttäytyminen oli täydellisen ROK!!! Siitä todisteena yksi katkennut kieli, mutta sehän ei menoa haitannut. Tosin samalla "Ronald "Rock" Raygunin" vahvistin mykistyi, jolloin Heikkinen hiljeni vähäksi aikaa. Pian rokkiloota taas toimi, ja Heikkinenkin pääsi soittamaan biisin kunnialla loppuun. Heikkinen ei hillinnyt hyvään vauhtiin päässyttä harrastustaan kieltenkatkojana, vaan Mörrimöykyn alkupuolella katkesi sitten toinenkin kieli. Heikkinen alkoi heilua kitaransa kanssa lavalla kuin kitaristi, jolta on katkennut kaksi kieltä, aiheuttaen feedbackia ja muita häröääniä nelikielisen kitaransa ja vahvistimen avulla. Heikkisen käsi alkoi vuotaa verta. Emme löytäneet oravia, emmekä imeneet kanaa, vaan lähdimme pois. Seuraavan kerran soitamme Kuusamossa joskus toukokuun lopulla. Hra. Petteri http://koti.mbnet.fi/byegone Oheinen kuva on vappukeikalta Taivalkosken torilta. Kirjoittanut Phobos 10.05.2004

Arvostelu

Kommentit

Yhteensä 4 kommenttia. Lisää kommentti!

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle