05.03.2023: Epiphone SG G-400 13 vuotta myöhemmin

Liki 15 vuotta palvellut halpa "romu". Mitä jää jäljelle ensimmäisestä "oikeasta" kitarasta. Tämä yksilö on joutunut kestämään omistajansa hulluuden ja kaiken sen sekoilun mitä nuoruudesta aikuisuuteen koetaan. On vain hyviä ideoita ja paskoja toteutuksia... Tästä löytyy ne paskat toteutukset. Alunperin kitara on syntynyt jollain kiinan tehtaalla Epiphone SG-G400 kitaraksi, oletettavasti 2009-2010. Speksit kaikki varmaan tietääkin; kaksi humbuckeria, omat volumet/tonet ja 3 pykäläinen switchi. Ei palljon kotiväelle kertomisia, perus SG kamaa. Muistan vahvasti ensihetket, kun kitaran sain käsiini. Ensimmäiset epävireiset soinnut, joissa kaikki kielet eivät soineet kunnolla ja kielet särisi. "Tää on kova mylly!". Mahdollisesti sanat, jotka moni aloitteleva kitaristi saattaa lausua. Ensipuraisu kitaraan oli innokas. Laite toimi hienosti, kielet soi mahtavasti verrattuna entiseen Anttila kitaraan. Ulkonäkö oli seksikäs tuntui ekan kerran että oli rokkitähti, myös viimeisen kerran. Epiluurin kanssa harrastettiin yhteiseloa monta vuotta. Elettiin, kasvettiin ja ennen kaikkea soitettiin, välillä ennemmän ja myös vähemmän. Kitaransoitosta tuli rakas harrastus kunnon soittovälineen myötä. Jossain vaiheessa täysi-ikäistymisen kynnyksellä tuli todettua, että tämä kitara tarvitsee tietynlaista persoonallisuutta. siitä on jäänyt jäljeksi nämä erinomaiset Volvo merkinnät (laatuauto, löytyy edelleen ajosta yksi). Eikä oltu edes yhtään jurrissa?.... Noh! Kitaran tarina jatkuu eteenpäin. Monta erilaista kokeilua on ollut matkan varrella. Hameria,Gibsonia,Squieria, joku fenderikin lienee, Tokaita, JAK myös. Tämä kasa paskaa säilyy edelleen. Tietysti on muitakin matkan varrelta tarttunut, jotka ovat edelleen. Ensimmäisen kitaran side soittajaansa on silti tiukka. Sen kerran kun sitä eksyy soittamaan, tulee mieleen kaikki ne hetken, kun nuorena miehenä ja poikana on innoissaan jotain Deep Purplen tai Led Zeppelinin riffejä yrittänyt opetella. Vieläkään ei osaa varmaan kunnolla, mutta fiilis on tärkein. Matkan varrella kitaraan on tehty lieviä modauksia. Itsehän tosiaan soitan vasenkätisesti kitaraa, mutta kielitys on oikeakätiselle. Siitä johtuu osa erikoisista muutoksista. Kitarasta on poistettu kaikki muu elektroniikka paitsi yksi volume ja tallamikiksi on tullut Toneriderin Octane. Mitään kaunistavia muutoksia jälkeenjääneille rööreille ja koloille ei ole tehty, eikä varmaan tehdäkkään. Virittimet ovat alkuperäiset ja omaksi ihmetyksekseni toimivat loistavasti (Groverit pitäisivät olla, ainakin näin lukee). Kaulaa ei ole koskaan säädetty, luotisuora. Jakkikin alkuperäinen. Käytännössä kitaran sähköistä on vain suuriosa poistettu ja vähän muokattu. Soittotatsi on omaan makuun edelleen erinomainen. Kielet ovat lähellä nauhoja, on ns. nopea soittaa. Kaula on ohut ja liposa, hieno leikkiä jotain näppärää hevimiestä... Pitää vireen original virittimillä edelleen hienosti, viritys on pitkään ollut Eb. Kitara on pitkälti tehtaan jäljiltä, lukuunottamatta sähköjen muutoksia ja erittäin maukkaita esteettisiä muutoksia... Kaikenkaikkiaan voi sanoa tästä laitteesta: Ensimmäiseksi oikeaksi kitaraksi täysin rahansa arvoinen: On palvellut kaikki nämä vuodet hienosti, ei ongelmia Kertaakaan. Ikinä ei ammattilaisen säädättämisessä käynyt, toiminut silti aina moitteettomasti. Paljon kalliimpiakin kitaroita on ollut, joissa esiintynyt säädön vaativia ongelmia. Alkuperäiset sähköt mielestäni täyttä paskaa. Kaulamikki aivan tuhnu alkujaan. Tallamikissä jotain eloa oli, mutta eipä siinäkään kuitenkaan juuri kehuttavaa. Kaikki raudat kuitenkin ovat kestäneet hyvin aikaa eikä niissä valittamista. Hyvinpalvellut sotaratsu kaikenkaikkiaan, joka on kestänyt kaikki hölmöydet ja vielä jaksaa nostaa hymynhuulille aina silloin, kun tarttuu tämän kepin ohueen kaulaan. Kiitos ja anteeksi. Kirjoittanut Niilo94 05.03.2023

Arvostelu

(18 arvostelijaa)

Kirjaudu sisään arvostellaksesi!

Kommentit

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle