Muusikoiden.net
31.05.2024
 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

30.12.2022: Sterling by Music Man sub series Stingra...


Vuonna 1974 perustettu Music Man on soitinvalmistaja, joka ei varmasti liiempiä esittelyjä kaipaa, erityisesti Music Man Stingray on yksi bassojen klassikkomalleista, niin sanotuista arkkityypeistä, joiden soundia ja/tai mikrofoneja pidetään referenssinä, kun basistit kokoontuvat keskustelemaan vehkeistä ja työkaluista (ja soittimistaan). Vuonna 1984 yhtiö päätyi taloudellisten vaikeuksien kautta Ernie Ballin ostamaksi ja näin nykyinen Ernie Ball Music Man -yhtiö oli syntynyt.

Alkuun uusi yhtiö jatkoi vanhojen mallien, kuten Stingray -basson valmistusta ja myyntiä, alkaen samalla kehitellä parannuksia tuotannossa olevaan mallistoon, sekä kokonaan uusia soitinmalleja. Ensimmäinen näistä uusista malleista oli 5-kielinen StringRay5 -basso, joka julkaistiin vuonna 1987.

Fender on myynyt edullisia versioita omista soittimistaan halpuutusbrändinsä Squierin -nimellä jo yli neljä vuosikymmentä, mutta Music Man on lähtenyt samaan kilpailuun vasta melko hiljattain. Ensimmäisen kerran 2000-luvun alussa informativiisesti nimetyllä brändillä OLP (Officially Licensed Product), joka kuitenkin feidattiin vuosikymmenen loppupuolella ja uutta tulemista budjettimarkkinaan alettiin tehdä nimellä Sterling by Musicman vuodesta 2008 eteenpäin.

Sterling -brändin soittimet ovat siis kaukoidässä (halvemmalla työvoimalla) halvemmista osista kasattuja kopioita Music Manin soittimista. Itseäni on jo pidemmän aikaa kiinnostanut näiden soittimien laatu, eli se tekeekö niillä mitään ja miten ne vertautuvat vaikkapa Squierin vastaaviin tuotteisiin. Muutamaa OLP-bassoa aikoinaan kokeilleena tiesin ainakin ne varsin toimiviksi vehkeiksi. Koska ostamatta ei testata, niin päätin hommata 5-kielisen Stingrayn itselleni joululahjaksi.

Basson viimeistely ja työnjälki ovat varsin kelvollista jälkeä, oikeastaan kaikki uudemmat Kiinassa ja Indonesiassa kasatut soittimet ovat olleet jo vuosien ajan (tai ainakin ne joita itse olen päässyt koskettelemaan). Body on maalattu paksuhkolla kerroksella jotain muovisekoitetta, joka myös on nykystandardi. Tähän liittyy myös yksi (tai oikeastaan kaksi) ongelma: maalipinta on haljennut kahdessa eri paikassa ruuvinreiän kohdalta. Ilmeisesti hieman ylikiristetty ruuvi ja mahdollisesti kostea puuaines/täysin kovettumaton maalipinta on yhdistelmänä ollut sellainen, että maali on pääsyt halkeamaan.

Kaulatasku (ks. kuva 3) on asiallisesti työstetty ja kaula istuu siihen napakasti. Lisäbonuksena siihen istuu myös aito amerikkalainen Stingray 5:n kaula. CNC-koneet on siis ohjelmoitu nappiin.

Kaulassa pintakäsittelynä on ohuempi ja enemmän satiinityyppinen pinta, joka on varsin miellyttävän tuntuinen käteen. Nauhatyö on siistiä, nauhat ovat tasaisesti pohjassa eivätkä niiden päät juurikaan törrötä. Mahdollisesti pieni hionta nauhojen päille voisi kuitenkin olla paikallaan, ainakin jos puu kutistuu yhtään lisää. Virittimet ovat tyypilliset merkittömät open gear -malliset. Eivät herätä suuria tunteita, mutta hoitavat hommansa.

Elektroniikka jatkaa samoilla linjoilla kuin bodyn viimeistely. Keraamisilla magneeteilla varustettu humbucker ja 2-alueinen ekvalisaattori (bass/treble boost&cut) kuulostavat siltä miltä kuuluukin. Mitään hurinoita tai sirinöitä systeemistä ei kuulu vaikka miten vääntelee potikoita. Turnauskestävyys tai road worthiness, kuten englanniksi sanottaisiin herättävät kuitenkin pieniä epäilyksiä. Basson sisuskaluja tutkittaessa lähti pariston virtajohto irti piirilevyn juotoksesta. Tämä oli toki helposti korjattu lämmittämällä juotostina liitoskohdassa ja tökkäämällä johto takaisin paikalleen, mutta ei silti ole omiaan herättämään luottamusta työn laatuun. Toki on sanottava, että ehkä kaikki eivät ensimmäisenä ole purkamassa bassoaan atomeiksi, mutta siltikin.

Elektroniikka eroaa muutenkin esikuvastaan toiminnoiltaan. Aidossa StingRay5:ssa on 3-asentoinen kytkin jolla valitaan mikrofonin toimintamoodi (sarjaan, rinnan, puolitus) ja 3-alueinen eq. Tässä on menty julkishalinnollisella periaatteella, jonka mukaan vain halvin on kyllin hyvää. Kuvassa 2 tilanne siitä, miltä konehuone näyttää. Etuvahvistin vaikuttaa toimintojen puolesta ihan käyttikseltä, bassoleikkuri ei tietenkään ole original vintage specsin mukainen, enkä tiedä onko ainakaan itselläni sille hirveästi käyttöä.

Basson selkeästi heikoin kohta on talla. Ilmeisesti Music Man haluaa pitää halvat kopiot bassotalloistaan poissa kierrosta, jonka vuoksi varsinkaan 5-kieliselle ei kunnollista tarviketallaa oikein ole markkinoilla. En tiedä olisiko kunnollisella tallalla liiaksi kustannuksia korottava vaikutus vai mistä johtuu, mutta aikamoinen rimpula tuo talla on käytössä. Erityisesti 5-kielisissä soittimissa jostain syystä jo OLP-bassoissa käytettiin tallaa, jossa kielten välinen etäisyys on vain 16 mm, tämä on jopa vitoseen tottuneelle liian kapea, puhumattakaan jos on siirtymässä nelikielisestä 5-kieliseen. Vertailun vuoksi aidossa Stingray 5:ssa tallan kieliväli on 17,5 mm Iisalmen bassoparonin mukaan (tyypillisissä 4-kielisissä jopa 19 mm).

Kaiken kaikkiaan Sterling by Music Man Stringray 5 on ihan kelvollinen soitin, mutta saksalaisen T-marketin 569 Euron hinta alkaa olla melko lailla ylärajoilla mitä itse olisin valmis maksamaan. Toki halvan dollarin ajat ovat vain muisto, eikä 250-350 eurolla enää saa Squierin Vintage Modified presariakaan. Pitäisin näiden halpis-musareiden lähimpänä kilpailijana kuitenkin Siren aktiivisia Marcus Miller signaturemalleja, joiden kanssa ollaan hyvinkin samassa hintaluokassa. Musarisoundin saa vain musarimikillä, joka on sijoitettu musaripaikalle ja jos sitä soundia haluaa, niin siihen tämä basso on hyvä budjettivaihtoehto.

Mallin speksit
Body Wood: Basswood (lehmus)
Neck Wood: Hard Maple (vaahtera)
Fingerboard: Hard Maple
Scale Length: 34" (86.4cm)
Neck Radius: 12" (30.5cm)
Frets: 22 kpl, Medium
Pickups: H - 1 Ceramic Humbucker
Controls: 2-band Active Preamp
Tuning Machines: Open Gear, no brand name
Truss Rod: Single Action
Neck Attachment: 6 Bolts

Plussat:
+ Musarisoundi
+ Miellyttävä kaulaprofiili ja kaulan satiinimainen viimeistely

Miinukset:
- Elektroniikan mekaaninen kestävyys herättää kysymyksiä
- Talla on luokaton rimpula, jonka kieliväli on liian ahdas

Arvosana: 3/5

Linkkejä:
Music Man

Sterling by Music Man

Thomann page

Kirjoittanut Hannu A 30.12.2022

            3024×3024  -  2941 kt.

3024×3024  -  2372 kt.

3024×3024  -  2254 kt.


Arvostelu

4,54,54,54,54,5    (11 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

fhtagn: Vahva suositus pykälää hintavammalle Ray35:lle – talla ja elektroniikka on huomattavasti parempilaatuista ja kielten väli oikea 17,5 mm. Soittofiilis on jo melkein 90% jenkkiversiosta. Tämä siis ihan näin puhtaasti subjektiivisena arviona.
Hannu A: Hyvä huomio, tosin hintaa Ray35:lle tulee sen verran, että sillä saa jo aidon jenkkimusarin käytettynä.

Yhteensä 2 kommenttia. Lisää kommentti!

Artikkelit: Laitearviot

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle