28.10.2021: Pedaalilauta v2.5: erään laudan siivous
Päivitetty 28.10.2021
(Tämä artikkeli on tavallaan jatko-osa ja päivitys artikkelille, jonka väänsin vuonna 2013: https://muusikoiden.net/artikkelit/1867
...Return of the Pedal Board Strikes Back.)
Alkuperäinen artikkeli julkaistu 24.8.2021
Artikkelin loppuun lisätty päivitys 28.10.2021
Ylemmässä kuvassa versio "2.0" (24.8.2021)
Alemmassa kuvassa versio "2.5" (28.10.2021)
OSA 1: VERSIO 2.0 (24.8.2021)
Jokaisen kitaristin pitäisi läpikäydä ja remontoida pedaalilautansa vähintään kerran kymmenessä vuodessa - mielellään useamminkin. Pois lukien tietysti ne, joiden pedaalilauta on sama kuin yksi multimylly tai Antti Hulkon tyyliin yksi fuzz-pedaali.
Tässä oman pedaalilautani tarina. Saman, josta kirjoitin alun perin 2013 ( https://muusikoiden.net/artikkelit/1867 ). Kaikki lähti liikkeelle siitä, kun lähdin korjaamaan muutamaa tunnistettua ongelmaa:
- Pedaalilauta oli pahasti rämettynyt. Vuosien varrella olin lisäillyt ja poistellut pedaaleja kulloistenkin mieltymysten mukaan sinne tänne periaatteella "laitetaan mihin mahtuu". Laudassa oli kiinni pedaaleja, joita en oikeastaan koskaan käyttänyt.
- Bändikäyttöä ajatellen laudassa oli kaksi merkittävää puutetta: ei mölyporttia eikä viritysmittaria.
- Bändikäytössä osoittautui myös varsin ongelmalliseksi, että jotkin usein polkemani polkusimet olivat laudan takarivissä. (Tämän taustalla oli rakennuslogiikka "efektilenkin pedaalit takariviin ja vahvistimen eteen tulevat eturiviin".) Kun edessä oli jokin niinkin korkea pedaali kuin Visual Soundin Route 66, usein kävi, että sen takana ollut pedaali jäikin menemättä päälle tai pois kun yritin polkaista oikeassa kohdassa.
- Laudan kytkennät olivat menneet turhan monimutkaisiksi. CIOKsin ja normaalin neljän piuhan lisäksi oli lisämuuntajaa ja ekspressiopedaalin piuhaa, jotka piti kytkeä erikseen. Lisäksi muutamat erillisten piuhojen kytkentäkohdat olivat jääneet "rämettymisen" seurauksena ahtaiksi rakosiksi pedaalien väliin, ja kytkeminen onnistui vain jotain pedaalia hieman nostamalla. Tämä puolestaan lannisti kotisoittelussa sen verran pahasti, että kotona ollessani en pedaalilautaa yleensä edes viitsinyt kytkeä.
Aluksi lähdin vain selvittämään, miten olisin mahdollisimman pienellä vaivalla voinut ottaa turhat polkusimet irti ja laittaa noise gaten ja viritysmittarin tilalle. Pedaalit kun on reikäpeltinauhoihin ruuvattuja, ja pedaalin vaihtaminen voi olla yllättävänkin työlästä, mikä houkuttaa minimoimaan tuon työn.
Kun olin pyöritellyt erilaisia kytkentävaihtoehtoja päässäni muutaman päivän, päädyin kuitenkin repimään kaikki pedaalit ja piuhat irti ja kasaamaan koko laudan uusiksi. Suunnitteluun vierähti päivä jos toinen, toteutukseen puolitoista.
Voin sanoa: kyllä kannatti.
Tällainen siitä tuli:
ENNEN VAHVISTINTA:
(kitara) -> Boss PS-6 Harmonist -> MXR EVH Phase 90 -> Visual Sound Route 66 -> (vahvistin)
VAHVISTIMEN EFEKTILENKKI:
(send) -> Source Audio EQ2 -> ISP Decimator II -> TC Electronic Nova Modulator -> Boss DD-7 Digital Delay -> TC Electronic Trinity Reverb -> (return)
Virtalähde edelleen CIOKS DC-10.
(Kts. ylempi kuva)
Miksi urakka oli aherruksen arvoinen
1) Noise gate ja viritysmittari
Tähän liittyy hauska pikku tarina. Ajattelin laittaa laadukkaan paristokäyttöisen (pääasiallista orkesterisoitintani varten hankitun) analogisen viritysmittarin piuhalla kiinni vain virityksen ajaksi (jolloin sitä tietenkään ei olisi voinut käyttää esim. kesken setin, ja kyllä ne Gibsonitkin menevät epävireeseen, kun kieliä kurittaa) ja ostaa pelkästään noise gaten. No, lähdinpä sitten selaamaan suomalaisten firmojen sivuja, mistä saisi laadukkaan noise gaten. Kyllähän se ISP:n Decimator löytyi melko helposti Suomesta.
Sitä ennen erään toisen suomalaisfirman sivulla - kun laittoi haun "noise gate" - löytyi vain yksi tuote. Source Audion EQ2. Kapistuksen manuaalia selaamalla ilmeni, että kas, onhan siinä tosiaankin jonkinlainen heppoinen noise gate -viritelmäkin. Säätövara tosin loppuu niille main, missä ISP:llä se vasta alkaa.
Mutta EQ2:n muut ominaisuudet löivät ällikällä. Sellainen graafisen ja parametrisen EQ:n yhdistelmä, josta en takavuosina (80-luku) olisi osannut uneksiakaan. Pääsee suoraan käpistelemään juuri tiettyjä kriittisiä taajuuksia, mitä joissain vahvareissa on ja jotka eivät usein osu suoraan minkään graafisen EQ:n vakiokaistoille. Mikä parasta, myös neljä muistipaikkaa. Roudatessa kun ne MXR:n 10-kaistaisen sliderit pruukasivat toisinaan siirtymään hieman, ja muutenkin eri vahvistinten kanssa halusin toisinaan käyttää hieman erilaisia säätöjä, myös eri käyttötarkoituksen mukaan. Soolobuustinkin saa väännettyä johonkin muistipaikkaan. Ja kas, virtatarve sopii kuin nenä päähän siihen, mitä CIOKS antaa. MXR sen sijaan vaati 18 volttia ja oman muuntajan. Kirsikkana kakun päällä... tadaa! ...viritysmittari! Do dih!
Rehellisyyden nimissä EQ2:n viritysmittari ei ole mikään kovin huippu (samaa sarjaa monien digitaalisten multipaavojen viritysmittarin kanssa), aiempi analoginen mittarinikin painii ihan eri sarjassa. Mutta ajaa EQ2:n mittarikin asiansa, ehdottomasti parempi kuin ei mitään. Tästäpä siis tulikin oiva korvaaja MXR:lle, monella rintamalla!
Molemmat uudet hankinnat päätyivät efektilenkkiin. EQ:n käyttötarve liittyi nimenomaan esivahvistimesta tulevan soundin viilaamiseen, ja noise gate hurinan ja sihinän minimointiin säröllä soitettaessa.
2) Turhat polkusimet pois
Ihan ensimmäisenä lähtivät pois kaikki distortion-/vahvistinemulaattoripedaalit. Olin joskus niitä hankkinut siinä ajatuksessa, että saa tavallaan lisäkanavia ja uusia soundeja vahvariin. Ja jos joskus joutuu soittamaan vieraalla vahvarilla, saa edes jonkin tutun särösoundin. Siinä pyöri laudassa Wampleria, Bogneria ja muutamaa muutakin laadukkaana pidettyä merkkiä.
Aikuisten oikeasti ne olivat täysin turhia: en käyttänyt niitä koskaan. Siitä yksinkertaisesta syystä, että paraskin pedaalisärö kalpeni auttamattomasti putkivahvarin omalle särölle. En itse asiassa ihan edes ymmärrä, miksi kukaan haluaisi käyttää mitään transistoripohjaista distortion-pedaalia putkivahvarin kanssa. Jotkut kai sanovat käyttävänsä cleania putkivahvaria, johon sitten lisäävät säröt pedaalista. Mutta miksi ihmeessä? Jos haluaa soittaa särötetyllä putkivahvarilla, eikö silloin järkevämpi hankkia saman tien vahvari, josta lähtee kelvollinen putkisärö? Keskinkertainenkin putkisärö pesee pedaalisäröt sata-nolla.
MXR:n 10-kaistainen EQ lähti pois aiemmin todetun mukaisesti. Kaipa sitä voisi kuvitella joskus käyttävänsä säädettävänä OD-buustina vahvarin edessä (omalla muuntajallaan), mutta todennäköisyys että tuollaista viitsisin ikinä kokeilla on häviävän pieni.
Viimeisenä ja pisimmän harkinnan jälkeen laudasta lähti CryBaby 535Q. En tarvitse sitä, koska en ole Kirk Hammett! :) Oikeasti tähän päätökseen johti lähinnä se havainto, että soitin tavan mukaan jopa 90-minuuttisen settilistan läpi polkaisematta kertaakaan wahia. Muille polkimille (pois lukien yllä mainitut distortion-boksit) löytyi jatkuvasti käyttöä. Näihin runsaasti käytettyihin kuului myös Bossin Pitch Shifterin ekspressiopedaali, jolla tein "kampikikkoja" ja dive bombeja kiinteätallaisilla Gibsoneilla varmaan joka toiseen biisiin. Tai useamminkin! :D En siis ehkä ole Kirk, mutta jokin piilevä EVH-geeni taitaa sittenkin kummitella syvällä selkäytimessä yhä. Niinpä oli luontevaa heittää kookkaista ekspressiopolkusimista Bossi sisään ja 535Q ulos. Tämä osoittautui heti tismalleen oikeaksi ratkaisuksi, sillä se mahdollisti myös kaksi seuraavaa parannusta (kohdat 3 ja 4): nyt koko pedaalisetti mahtui yhteen samaan laukkuun, eikä 535Q:lta vapautuneen CIOKS-lähdön myötä ulkoisia muuntajiakaan enää tarvittu.
Toisin kuin muut ulostetut pedaalit, 535Q kulkee kuitenkin yhä mukana kitaratarvikelaukussa oman erillisen muuntajansa kanssa. Sieltä sen saa helpohkosti lisättyä, jos Hendrix-fiilistelyn tarve lyö joskus vasten kasvoja.
3) CIOKSin virtalähtöjen optimointi
Kaikki CIOKSin eristetyt lähdöt ovat nyt käytössä, ja kaikki pedaalit saavat virtansa CIOKSista. Millampeeritkin mätsäävät aika mainiosti pedaalien vaatimuksiin. Ulkoisia muuntajia ei tarvita, CIOKS tulee tehokkaasti hyödynnettyä.
4) Plug-and-Play
Laudan edellinen iteraatio alkoi olla turhauttavan työläs kytkettävä, kun oli ylimääräistä muuntajaa ja pedaalijohtoa, joita oli aina survottava pedaalien väliin, ennen kuin pääsi soittamaan. Nykyversio sen sijaan on juuri niin kompakti paketti kuin pedaalilaudan kuuluukin olla: kaikki kulkee mukana samassa laukussa, vain tavalliset neljä piuhaa kiinni ja virtajohto rasiaan ja soitteleemaan. Lisäksi äänipiuhojen kytkeminenkin on helpompaa, kun useimpien pedaalien ulkoiset kytkennät ovat laudan reunassa ja Pitch Shifterilläkin - johon kitarapiuha tulee - on kytkennän vieressä enemmän kuin riittävästi tyhjää tilaa. Mikään ulkoisiin piuhoihin kytkettävä pedaali ei ole enää ahtaassa raossa toisten pedaalien välissä. (Tämä on pohjimmiltaan syy, miksi EQ2 ja Decimator ovat "ylösalaisin" laudassa: että kytkentä olisi laudan ulkoreunassa. Polkeminen onnistuu silti.)
5) Usein poljettavat pedaalit eturivissä
Tämä oli merkittävin asetteluun vaikuttanut tekijä. Vuosien kokemus oli osoittanut, mitä pedaaleja poljin eniten, tyypillisesti montaa kertaa esim. saman biisinkin eri osien välillä. Toisaalta osa näistä oli efektilenkkikamaa, osa kuului vahvarin eteen. Näin ollen aikaisemmin käyttämäni eturivi-/takarivijaottelu ei ollut järkevä.
Rupesin latomaan eturiviin niitä polkimia, joita oli tarve päästä polkemaan helposti ja usein. Takariviin harvemmin polkaistavat. Ja sitten vahvarin eteen tulevat pedaalit oikealle, efektilenkin pedaalit vasemmalle. Oikeastaan varsin intuitiivinen ryhmittely.
Ja kyllä, vaikka laudassa on Nova Modulator, tarvitsen silti myös erillisen dedikoidun phaserin (MXR EVH Phase 90). Ero on siinä, että Nova on efektilenkissä ja Phase 90 vahvarin edessä. Siinä Phase 90 tuottaa miedomman ja varsin maukkaan phasetuksen, joka sopii yllättävänkin moneen biisiin, niin cleaniin kuin säröön, komppiin kuin sooloon. Itse asiassa käytän sitä useammin kuin Novan kaikkia modulaatioefektejä yhteensä.
6) Reikäpeltinauhan katkominen
Okei, tämä ei ehkä näy kuvasta. Näkymätön mutta toiminnallisesti huomionarvoinen muutos kuitenkin.
Yksi vanhan laudan modausta hankaloittava tekijä oli, että olin alunperin laittanut pedaalit kahteen reikäpeltinauhasta leikattuun "kiskoon" kiinni ylä- ja alariviin. Tämä ei olisi toiminut hyvin edes siinä tapauksessa, etten olisi halunnut tehdä muutoksia lautaan: ruuvit kun eivät olleet samassa kohden eri pedaaleissa. Ja auta armias, jos halusi vaihtaa tai siirrellä pedaaleja! Kokonaiset kiskot piti irrottaa.
Nyt olen käyttänyt mieluummin useita lyhyitä reikäpeltinauhan pätkiä parille tai max kolmelle pedaalille, usein yksittäisille pedaaleillekin. Yksinkertaistaa mahdollisia jatkotöitä jonkin verran.
Tulevaisuuden suunta taitaa kuitenkin olla velcron suuntaan. Joitakin pedaaleja (esim. Source Audio EQ2) ei yksinkertaisesti ole suunniteltu ruuveilla kiinnitettäväksi.
=> Lyhyt yhteenveto: toimii.
Mutta...
Maailma ei silti ole vielä valmis
Jotain kehitettävääkin vielä on:
Visuaalinen ilme
Pitkälti reikäpeltinauhan syytä. Sitä ei saanut kovin hyvin taivuteltua kaikkien pedaalien alle, minkä seurauksena jotkin ovat vähän kohollaan. Ei haittaa käyttöä, ja kyllä se siitä poljeskelun myötä tietysti vähitellen vähän asettuu.
Kaikkiin pedaaleihin tuo reikäpeltinauha ei ollut kovin toimiva kiinnitysmenetelmä muutenkaan. Route 66:n ruuvit ovat niin pieniä, että eivät oikein pysy kiinni, jos vääntää reikäpeltiä väliin. EQ2 pisti pahemmaksi: sen pohja on täysin sileä ilman ruuvin ruuvia! En tohtinut laittaa remmiä kovin tiukalle upouuteen pedaaliin vaan tiivistettä väliin ja, kuten tarkkasilmäinen huomaa, kaksi ruuvia lautaan estämään pedaalin hölskymisen pituussuunnassa. Jotkin pedaalit on selvästi suunniteltu velcrolla kiinnitettäviksi.
Kuvasta näkyy myös, että muutama spedu on hieman laudan vasemman reunan ulkopuolella. Bossin ekspressiopedaalin oikealle puolelle sen sijaan jää vielä tyhjää tilaa. Tämä on kuitenkin ihan suunniteltu juttu. Bossin ekspressiopoljin on sen verran pitkä ja massiivinen, että jos se olisi yhtään oikeammalla, pedaalilaukkua olisi vaikea sulkea murtamatta vetskaria.
Liian pitkä ekspressiopedaalin piuha
Pitäisi jostain kaupasta hommata hiukkasen lyhempi stereoplugillinen piuha. Tuo ekspressiopedaalin piuha oli ihan ok, kun polkusin oli laudan ulkopuolella, mutta nyt aivan turhan pitkä johtorulla. Kuin kerälle vetäytynyt käärme nokosilla pedaalilaukun pohjalla.
ISP Decimator GString?
ISP:n oman suosituksen mukaan efektilenkissä olevan Desimaattorin kaverina pitäisi olla toinen vahvarin edessä tai sitten pitäisi käyttää kalliimpaa GString-versiota. Päädyin kuitenkin tähän perusmalliin KISS-periaatteella (Keep It Simple, Stupid). Käyttötarpeeni lähinnä tiettyjen vahvarien/säätöjen tuottama extramöly säröllä soitettaessa, cleaneille ja pikkurosoille voin surutta polkaista vaikka ISP:n pois päältä. Feedback ei ole ollut minun kitarakamoillani ongelma, siksi en ole kaivannut vahvarin eteen mölynpoistajaa. Jos käytäntö osoittaa, että ISP ei pelkästään lenkissä pelitä odotusten mukaisesti, arvioidaan tämä puoli sitten uudestaan.
OSA 2: PÄIVITETTY VERSIO 2.5 (28.10.2021)
Kun näyttää tämä artikkeli keikkuvan edelleen päällimmäisenä omien kamojen osastolla, lisäänpä siihen vielä pienen päivityksen
Edelleen liikaa aikaa. Tuskin oli pedaalilaudan iteraatio 2.0 valmis, kun jo meni isosti uusiksi.Periaatteessa kaikki oli kunnossa, mutta sitten tuli käytyä harhapolulla nimeltään Plethora. Ei siitä sen enempää tässä, siitä on oma laitearvionsakin ( https://muusikoiden.net/artikkelit/2199 ), todettakoon vain, ettei saanut paikkaa pelaavasta kokoonpanosta.
Plethora-harharetki oli kuitenkin pistänyt miettimään ja opettanut kolme seikkaa:
1) On tärkeää, että mikään pedaali ei vaikuta kokonaissoundia heikentävästi. Heikot lenkit pois!
2) Ekspressiopedaalilla ohjattavat efektit ovat loppujen lopuksi aika kivoja. Niitä ei nyt ollut kuin tuo PS-6:n pitch bendi.
3) Jos on omia luottopedaaleja, joiden suoritukseen on tyytyväinen, ehjää on tyhmä lähteä korjaamaan. Korjaa vain onfgelmatkohdat!
Näiden teesien pohjalta tulin loppujen lopuksi siihen tulokseen, että minun tarvitsi oikeastaan vaihtaa vain yksi pedaali laudastani, niin kaikki ongelmat voisivat oieta. Plethora ei ollut alun perinkään ollut vastaus, jota hain. Tai ehkä kysymyksenasettelu oli ollut väärä.
Laudassa pitkään ollut pedaali, jolle ei tällä kertaa tarjottu jatkosopparia, oli TC Electronicin Nova Modulator.
Kohta 1: Se väritti parin vahvarin soundia (ei kaikkien) hiljaisella volalla soitettaessa. (Bändivolalla toimi kuitenkin kaikkien vahvarien kanssa ihan hyvin.)
Kohta 2: Eipä ollut ekspressiopedaalimahdollisuutta Nova Modulatorissa.
Kohta 3: Kaikki muut spedut suoriutuivat vaatimuksista erinomaisesti. Kehitystarve koski vain modulaatio-osastoa. Turha lähteä merta edemmäs kalaan (kuten olin Plethoran kanssa erehtynyt tekemään).
Kuinka ollakaan, niin sitä löytyikin yksi multipedaali, joka vastasi juuri noihin haasteisiin. Siitä tuonnempana.
Muita kehityskohteita, jotka olin havainnut viimeisen lautapäivitksen jälkeen:
- Olin laudan versiossa 2.0 "fiksusti" laittanut kaikki ulkoiset liitännät (kitaraan ja vahvariin) laudan reunoille. Valitettavasti yksi näistä (OD:stä vahvariin) oli päätynyt laudan etureunaan. Minkä seurauksena johdon sai vetää tarkasti, ettei mennyt efektien päältä tai solmuun kitarapiuhan kanssa. Ja tullut sitten tallotuksi. Käytäntö havainnoillisti ongelman selvästi.
- EVH Phase 90:n ison potikan varvasohjaus oli käynyt oikeajalkaiselle hankalaksi, kun sen oikealla puolella ei ollut enää tilaa jalalle.
- Oli ollut alun perinkin huono ajatus yrittää kiinnittää useampi kuin yksi pedaali samaan reikäpeltikiskoon - varsinkin, jos ruuvit eivät olleet samoilla kohdin. Kun reikäpeltiä taivutteli, pedaalit jäivät ärsyttävästi koholleen.
- Palstalaisilta sain myös hyviä neuvoja, joita oman harkintani mukaan lähdin toteuttamaan sopivilta osin (mm. litteät piuhat ja pienempi ekspressiopedaali).
Täsmälääke ongelmaan
Kyllä, sellainen pedaali oli nähtävästi kehitetty, joka vastasi tismalleen modulaatiotarpeisiini. Sen nimi oli Strymon Mobius. Tätä pedaalia on suitsutettu yllättävänkin vähän tällä palstalla, vaikka Strymoneja yleisesti arvostetaankin. Mobiuksen manuaali löytyi onneksi netistä, ja sitä lukemalla kävi ilmeiseksi, että laite sisälsi kaiken oikeasti tarvitsemani. Lisäksi Strymonilta oli kaiketi lupa odottaa hieman laadukkaampaa teknistä toteutusta kuin nykymuotoiselta TC Electronicilta.
Hyvinhän tuo Mobius on vastannut huutoon. Efektit ovat maukkaan lämminsoundisia ja vintagehtavia, ja säätäminen - suoraan laitteesta ilman editoreja - on monipuolista ja miellyttävän suoraviivaista pienen alkutotuttelun jälkeen. Opetteluvaiheessa tuli hassuja kämmejä kuten presetin seivaaminen vahingossa, kun yritti vain editoida sitä, ja vielä eri presetin päälle, kun sitten yritti poistua seivausmoodista paniikissa nupeja kääntelemällä ja namiskoita painelemalla. Mutta oikeasti onhan tuo Mobius helppo ruuvata, kun pari perusperiaatetta sisäistää. Ei tule tuollaisia kämmejä enää.
Aiempien teesien mukainen lyhyt yhteenveto, miksi Mobious puolustaa paikkaansa paremmin kuin Nova Modulator:
Kohta 1: Ei väritä soundia huomattavasti ollessaan poissa päältä. Check.
Kohta 2: Toisin kuin Nova Modulatoriin, Strymon Mobiukseen voi kytkeä ekspressiopedaalin. Sen saa patch-kohtaisesti ohjaamaan haluamiaan parametreja haluamallaan arvoalueella. Check!
Kohta 3: Osui juuri siihen tarpeeseen mihin hain eli Nova Modulatorille ohitussoundia vähemmän värittävä korvaaja, joka tarjoaa saman soundivalikoiman mutta myös paljon lisää ja erityisesti tuon ekspressiopedaalimahdollisuuden. Muilta osin lautani sai siis pysyä ennallaan. Check.
Nova Modulatorin eduksi Mobiusta vastaan voitaisiin kai laskea se, että Nova Modulator pystyy pyörittämään kahta eri modulaatioefektiä samanaikaisesti, kun taas Mobius vain yhtä. Tämän hyöty oli kuitenkin loppupeleissä aika marginaalinen, useimmissa preseteissä käytin kahta efektiä erikseen (kuten Strymonin A- ja B-pankkeja). Käytin niitä samanaikaisesti tasan yhdessä presetissä, johon olin yrittänyt emuloida Bossin BF-2:n soundia ja käyttäytymistä yhdistämällä flanger- ja chorus-efektin. En tosin juuri koskaan käyttänyt tuota presetiä, sillä aika ankealtahan se kuulosti. Peltiseltä ja kireältä - riittävän lähellä esikuvaansa siis. :) (Ja kyllä, minulla on varastossa aito alkuperäinen BF-2, joten tiedän, mistä puhun. Lähtee muuten sopuhintaan tuo BF-2, jos joku on kiinnostunut ostamaan.)
Ratkaisevampaa olikin efektien laatu. Tässä on sanottava suoraan, että TC Electronic Nova Modulator mahdollisti paljon hurjemmat ja rajummat efektit kuin Mobius, joskin Nova-soundin yleisilme olikin selvästi kylmempi. Nova Modulatorin phaser negatiivisella feedbackilla on kuitenkin yksi kaikkien aikojen suosikkiefektejäni, eikä mitään siihen verrattavaa Mobiuksesta saa irti. (Edes Plethorasta en saanut TonePrint Editorilla mitään vastaavaa irti sen vajaan kahden viikon aikana, jonka sitä epätoivoisesti ruuvasin.) Mobiuksen efektit ovat miedompia, lämpimämpiä ja vintage-henkisempiä. Mikä toisaalta sopii minulle hyvin: Mobiuksen astetta miedommat mutta maukkaat efektit pääsevät varsin hyvin oikeuksiinsa efektiluupissa dominoimatta koko soundia kuten Novalla oli tapana tehdä. Mobius on saanut jonkin verran kritiikkiä osakseen erityisesti phaser-soundeistaan, jotka eivät ole kaikkien makuun riittävän räkäisiä. Minun laudassani tämä ei ollut ongelma. Vanha luottospedu, MXR EVH Phase 90, mahtui edelleen lautaan sekä fyysisesti että CIOKS-lähtöjen puolesta, joten se saa kantaa vastuun räkäisestä phasetuksesta jatkossakin. Mobius hoitakoon sitten sivistyneen phasetuksen. Ja tekeehän se Mobius paljon muutakin, mihin Nova Modulator ei taipunut. Erityisesti ekspressiopedaaliohjattavia efektejä, kuten Leslietä. Löytyypä Mobiuksesta jopa wahikin. Jo ekana iltana sain ruuvattua (helposti!) Mobiuksesta sen verran toimivan wahin, että laudasta aikasemmin poistettua (vähäiselle käytölle jäänyttä) 535Q:ta en enää takaisin kaipaakaan. Sitten toisaalta ne Mobiuksen Nintendo-efektit (Destroyer ja Quadrature-tai-mikäsenytolikaan) ovat kuitenkin ainakin minulle aika turhia.
CIOKS-lähdötkin menivät edelleen mukavasti tasan. Minkä Nova Modulator antoi, sen Mobius otti sopivasti, ja samasta lähdöstä oli mahdollista saada niin 9 V (Mobiukselle) kuin 12 V (Novalle).
Tässä siis vastaus, jota olin oikeasti Plethora-harharetkelläni hakenut. Piti vain osata muotoilla kysymys oikein.
Pedaalilauta v2.5
Pedaaleja tuli varsinaisesti vain yksi uusi, Mobius korvaamaan Nova Modulatorin. Tämän lisäksi tuli myös yksi ekspressiopedaali lisää, Mobiusta ohjaamaan. Toinen oli edelleen varattu PS-6:n "floikkatehosteita" varten. Kun molemmiksi nyt laitoin aikaisempaa paljon pienikokoisemman EV-30:n, mahtuivat myös fyysisesti lautaan. Jäipä riittävästi tilaa Phase 90:nkin ympärille, jotta sen potikkaa pystyy veivaamaan varpaalla.
Lisäksi katkoin loputkin reikäpeltinauhat. Nyt jokaisella kapistuksella on oma reikäpeltinauhansa. Eivät ole enää koholla kuprulle taivutetun reikäpeltikiskon takia. Edelleen huomiona - joitakin laitteita ei selvästi ole suunniteltu tällaiseen kiinnitykseen. Bossit pikkuruuveineen ja Visual Sound ongelmallisimpia, ja EQ2:ssahan on täysin sileä pohja ilman ruuveja.
Laitoin myös flatteja johtoja paikkoihin, joissa niistä oli hyötyä.
Ja vahvariin päin lähtevät johdot menevät nyt sellaisista paikoista, että ne eivät päädy jalkoihin.
Mobiuksen olisi voinut asentaa vahvarin eteen, luuppiin tai sekä että. Päädyin asentamaan pelkästään luuppiin. Mobiuksen efektit ovat sen verran maltillisia, että niistä mitään käytettäessä soundi ei kärsi tai mene pilalle luupissa. Jopa wah toimii varsin hyvin luupissa menemättä liian räkäiseksi särön jälkeen. (Itse asiassa Mobiuksen wah saattaisi olla liiankin kesy ennen säröä.) Digitaalinen wah tietysti toimii ja käyttäytyy muutenkin aika eri lailla kuin analoginen, joka voi selvemmin hyötyä siitä, jos pääsee lähelle kitaramikkejä signaaliketjussa.
Harkinnassa vielä, johdotanko Mobiuksen Decimatorin eteen. Tällä hetkellä on sen jälkeen. Katsotaan nyt ensin, möliseekö Mobius turhan päiten.
Lopputulos
(Alemmassa kuvassa:)
Ennen vahvistinta:
(kitara) -> Boss PS-6 Harmonist (+Boss EV-30) -> MXR EVH Phase 90 -> Visual Sound Route 66 -> (vahvistin)
Luupissa:
(send) -> Source Audio EQ2 -> ISP Decimator II -> Strymon Mobius (+Boss EV-30) -> Boss DD-7 Digital Delay -> TC Electronic Trinity Reverb -> (return)
Maailma ei tietysti edelleenkään ole valmis
Missikisoihin ei vieläkään asiaa.
Ei tarkoituskaan. Yksi ennakoiva selitys mahdollisille kommentoijille: kyllä, PS-6:n ja sitä ohjaavan ekspipedaalin piuha on tarkoituksella vedetty PS-6:n päältä. PS-6:tta ei edelleenkään ole tarve eikä tarkoitus polkea vaan ainoastaan tuota ekspressiopedaalia. Tuossa paikassa kyseinen piuha on parhaassa turvassa: ei tule poljetuksi, ei jää ekspressiopedaalin väliin, ei jää laukun vetoketjun väliin (mikä riski olisi ollut olemassa, kun aluksi vedin sen PS-6:n ulkoreunaa pitkin).
Vasemmanpuoleinen "kaasupoljin" on vähän ahtaassa raossa.
Strymonia ohjaavan ekspressiopedaalin polkeminen vaatii hieman tarkkuutta. Ei voi polkea "koko jalalla". Tämä oli kuitenkin käytännön sanelema pakko, kun kaikki usein poljettavat ja keskellä kappaletta poljettavat polkusimet oli tarpeellista saada eturiviin, ekspressiopedaalit mieluummin oikealle kuin vasemmalle (oikeajalkainen polkija kyseessä) ja mahdollisimman kauas johtonipuista. Tietysti jos tuon älyttömän isokokoisen ja korkean Route 66:n saisi korvattua jollain pienemmällä vastaavalla, helpottaisi kummasti. Toisaalta tuossa nykyjärjestyksessä on se hyväkin puoli, että tarvittaessa voi polkaista molempia kaasupolkimia yhtäaikaisesti samalla jalalla. (Tuskin ikinä tarvitsee, mutta onpa sekin mahdollisuus joka tapauksessa olemassa.)
Maailma ei siis ole vieläkään valmis.
...mutta tämän kanssa voi jo elää. Varsin hyvin.Kirjoittanut LesPaul70 24.08.2021 | |  
|
Arvostelu
Kommentit
|  | | Artikkelit: Omat soittokamat Tulostettava versio Tulostettava version ilman kuvia Lähetä pikaviesti kirjoittajalle |
