15.02.2021: Tama Superstar

Olen viimeisten kymmenen vuoden aikana innostunut niin sanotuista keskitason (engl. semi pro) rumpuseteistä. Isojen rumpuvalmistajien keskittäessä tuotantoaan Kaukoitään ja tuotantomenetelmien kehittyessä hyvälaatuisia soittimia pystytään tuottamaan kohtuullisin kustannuksin. Keskitason settien markkina on myös erittäin kilpailtu, mistä syystä musiikin harrastajakin voi saada hyvin soivia ja hyvältä näyttäviä soittimia kohtuuhintaan. Olen omistanut kymmenen viime vuoden aikana seuraavat keskihintaiset rumpusetit: Gretsch Renown Maple, Premier Genista (2010-luvun Aasian tuotantoa, ei alkuperäistä englantilaista), PDP MX (Made in Mexico) ja viimeisimpänä Tama Superstar EFX (valmistettu 2005-2007). Kaikki nämä setit ovat olleet erittäin hyväsoundisia. Premierit tulivat Saksasta huonosti pakattuina. Osin siitä johtuen ja varmaankin osin valmistuksesta johtuen reunaviisteissä oli kolhuja, vaikka rumpujen upea blue sparkle lakkapinta olikin säilynyt ehjänä. Korjautin viisteet Kumu-Pekalla, ja Pekka myös syvensi virvelin mattopetiä. Tämän jälkeen nämä vaahterarummut soivat upeasti. PDP:t soivat todella puhtaasti. Gretschit olivat erittäin vakuuttavat rummut kaiken kaikkiaan valuvanteineen ja upeine sparkle-pintoineen. Tama Superstar oli Taman lippulaivasetti 1970- ja 80-luvuilla ennen Granstar- ja Artstar-sarjoja. Muiden muassa Neil Peart soitti alkuperäisillä Superstareilla, joissa oli koivurunko ja erilliset virityspesät. Tama lanseerasi uuden keskiluokan Superstarin vuonna 2004. Runkomateriaalina on edelleen koivu, joskin reunimmaisina viiluina käytetään lehmusta (engl. basswood). Virityspesät ovat pitkää yhtenäistä mallia. Tomiripustuksena käytetään Taman Starclassiceista tuttua Star Cast -ripustinta. Myös vanteet ovat Starclassiceissa käytettävät valuvanteet, joita harvemmin käytetään keskitason seteissä. Tämä minun White Satin Haze pinnoitteella varustettu settini oli saatavilla vuosina 2005-2007. Bassarit ovat 24"x18" ja 20"x18, tomit 10"x8" ja 12"x9" sekä lattiatomit 14"x14" ja 16"x16. 2000-luvulla syvät bassarit ovat olleet suosittuja etenkin rock-rumpaleille suunnatuissa seteissä. Kyse on ennemminkin ulkonäöstä, sillä kuten Ian Paicekin on todennut, oikea syvyys bassorummulle on 14 tuumaa. Superstarien reunaviisteet ovat silmämääräisesti ja sormilla tunnustellen erittäin hyvälaatuiset. Tästä on osoituksena myös se, että rummut saa helposti viritettyä ja ne soivat puhtaasti. Suosin usein tomeissa karheita kaksikerroksisia Evans G2 -kalvoja. Näissä tomeissa on kuitenkin karheat yksikerroksiset G1:t, ja sointi on täyteläinen ja pyöreä, aivan kuten tomien kuuluukin soida. Isossa bassorummussa on perustyökalu Remo Powerstroke 3 molemmin puolin. Demppia ei kaipaa, vaan rumpu soi isosti, mutta kuitenkin hallitusti. Pienemmässä bassorummussa on Aquarian Superkick II -lyöntikalvo ja Regulator-etukalvo. Nämäkin kalvot ovat valmiiksi vaimennetut, joten rummun sisään ei kaipaa demppiä. Atakkia löytyy sopivasti, ja rumpu ei ole liian hyökkäävä. Kaiken kaikkiaan rummut pysyvät hyvin vireessä. Superstarien 2000-luvun koivuversio (viime vuosina tarjolle on tullut Classic-vaahteraversio erillisillä lugeilla) ei ole harvinainen rumpusetti, vaan rumpuja on valmistettu paljon. Käytettyjä on siten tarjolla runsaasti. Hinta-laatusuhde on erinomainen. Sointinsa perusteella rummut voi viedä studioon, ja ulkonäkö on näyttävä keikoille. Voisi ajatella, että (käytetyt) Superstarit olisivat hyvä valinta paljon keikkailevalle ammattimuusikollekin. Valokuvissa on hiukan harhaanjohtavasti bassarin etukalvona Yamahan kalvo:). Kirjoittanut Otto 15.02.2021

Arvostelu

(3 arvostelijaa)

Kirjaudu sisään arvostellaksesi!

Kommentit

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle