29.10.2020: Ibanez TMB35 MGR -Mintunvihreä pikkufemm...

Historiakatsaus Ibanez julkaisi Talman-sarjan alunperin 90-luvun puolivälissä vastauksena alternative -skenessä suosiota keränneille offset-body kitaramalleille kuten Fenderin Mustang- ja Jaguar -mallit. Talman-sarja oli tuolloin enemmän sarvekkaista ja terävälapaisista mallaistaan tunnetulle valmistajalle ensimmäinen perinteisemmin muotoiltu mallisto. Talman-sähkikset olivat aluksi tuotannossa vuodesta 1994 vuoteen 1999 ja uudelleen vuodesta 2015 (paitsi tietenkin samalla muotoilulla varustetut NDM signaturemallit vuodesta 2003). Vuodesta 2015 mukana on ollut myös bassomalleja. Oma ensikosketus ko. bodymuotoiluun lienee ollut Talman -sarjan akustiset joita tuli näprättyä Levytukussa, mutta eivät herättäneet sen suurempia tunteita. Muistan ihailleeni the Offspingin Noodlesin nimikkomallia jostain 2000-luvun kataloogista ja olen ollut ko. kitaramallin fani siitä saakka. Lyhytskaalainen femma! Talman bassomallistosta on löytynyt neli- ja viisikielisiä malleja sekä lyhyt-, että pitkäskaalaisena ja vuodelle 2020 Ibanez lisäsi Talman Bassomallistoon lyhytskaalaisen 5-kielisen, joka onkin kiinnostanut minua siitä asti. Eikä varmasti vähiten siksi, että viisi- ja kuusikielisten bassojen (tai bassojen yleensä) skaalan pituudesta on toistuvasti vääntöä ja toisten mielestä H-kielen pituus pitää olla vähintään 35 tuumaa. Oma kokemukseni on, että 34" riittää H-kielelle (tai B-jos ollaan nykyrokkareita) vallan mainiosti ja olen kuullut sen toimivan lyhyemmilläkin skaaloilla. Suomalainenhan ei usko ennen kuin itse näkee, joten TMB35 on ollut tarkkailussa ilmestymisestään lähtien. Useimmista kaupoista ko. basuuna oli loppuunmyyty, mutta onnekseni bongasin Muusikoiden.netin torilta vähän käytetyn yksilön, josta päästiin kauppoihin myyjän kanssa. Koska ostamattahan ei testata. Ensivaikutelma Ensimmäisenä soittimessa kiinnittää huomiota sen pieni koko, basso mahtuu varsin heittämällä normikokoiseen kitaran gigbagiin. Kun basson ottaa käteen, ensimmäinen ajatus on: "onpas painava", ikävä kyllä en omista minkäänlaista puntaria, joten paino jää fiilispohjalle, mutta vertailukohtana leppärunkoinen normi 34"-skaalalla oleva femma tuntuu kevyemmältä. Body on maalattu hauskalla mintunvihreällä sävyllä. Maali vaikuttaa olevan jotain muovipohjaista ja varsin paksu kerros, mikä on toki idän kaukomailla valmistetuille halpasarjalaisille soittimille varsin tyypillistä. Viimeistely on kaikkiaan varsin tyypillistä kiinalaistasoa, eli ihan OK. Nauhanpäät eivät tässä yksilössä ainakaan törrötä, mutta ne on todennäköisesti fiksattu edellisen omistajan toimesta. Huomiona, että jakkilevyn kiinnitysreiät on porattu "vähän sinnepäin" (ks. kuva 3), mutta osat pysyvät kyllä kyydissä. Miltä se kuulostaa? Mikkien saundi on ihan kelvollinen, vaikkei herätäkään suuria tunteita. P-mikki kuulostaa Presarilta ja J-mikki siltä, miltä talla-asemassa olevan Jatsarimikin kuuluukin. Tonepotikka ei kauheasti tee eroa muuten kuin ääriasennoissa. Sitten se kysymys mikä varmasti kaikkia kiinnostaa eniten, kuinka se soi? Basso oli kielitetty EADGC -virettä silmälläpitäen tullessaan minulle ja johtuuko sitten siitä, että en ole ko. vireeseen oikein tottunut vai mistä, mutta se tuntui jotenkin todella "kireältä" soittaa ja akustinen sointi oli jotenkin töksähtävä. Ensivaikutelma ei siis ollut hirveän hyvä siltä osin, mutta H-kielen sointiahan minä halusin tässä testata. Kun pudotin virettä sävelaskeleen verran (DGCFBb) alkoi basso soida ihan eri tavalla ja sain uutta toivoa, että ehkä 30 tuumaa voi toimia HEADG -vireessä ihan ok. Siispä laatikoita kaivelemaan ja löysin kuin löysinkin sieltä vähän käytetyn H-kielen jostain vanhasta setistä ja ryhdyin ruuvaamaan sitä paikalleen, sekä siirtämään muita kieliä yhden pykälän etelään. Akustisesti basso soi HEADG -vireessä aivan samalla tavalla kuin 34 tuuman skaalalla varustetut sisarensa. Skaalan lyhyys yhdistettynä 5-kielisen otelaudan leveyteen tuntuu aluksi vähän hassulta, mutta siitä pääsee yli varsin nopeasti. Vahvistimen läpi ensimmäisenä tulee mieleen adjektiivi "tuuhea". H-kieli vakuuttaa kyllä ainakin meikäläisen, toimii lyhyelläkin skaalalla oikein hyvin. Yleisesti basson soundi on ehkä snadisti humiseva ja todella botnekas. Voi olla, että lyhyt skaala demppaa äänten kerrannaisia sen verran, että äänessä ei vahvistimen läpi ole samanlaista kirkkautta kuin pitempiskaalaisissa. (Olisiko se ilmiö sitten se mitä jotkut luonnehtivat englanniksi termillä "tight B-string"?) Mutta ehdottomasti tajuntaa avartava kokemus, suosittelen kokeilemaan lyhytskaalaista femmaa jos tilaisuus nostaa päätään. Koitan jaksaa kirjoitella tähän artikkeliin päivitystä siinä vaiheessa kun saan bassoon fressit kielet. Tällä hetkellä sanon, että lyhyt skaala on varmasti soundin puolesta Kekkosen mieleen. LISÄÄ BASSOA -sano. SPEKSIT: IBANEZ TMB35 MGR Body: Poppelia (poplar) Kaula: Vaahteraa, Jatoba-otelauta, 20 medium -levyistä nauhaa Skaala: 30" Sähköt: Passiivimikit, Ibanez Dynamix DXP & DXJ -mikitys (vol-vol-tone) Kirjoittanut Hannu A 29.10.2020

Arvostelu

(13 arvostelijaa)

Kirjaudu sisään arvostellaksesi!

Kommentit

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle