21.03.2018: Colorsound ja vähän muutkin One Knob Fuz...

Viime aikoina suosikkifuzzini paikkaa on pitänyt simppeli mutta hyväsoundinen Colorsoundin yksinuppisesta mukailtu fuzz. Olenkin rakentanut näitä piirejä viime aikoina useita. Niitä on tullut myytyä eteenpäin myös muutamia, näköjään muutkin ovat tykänneet. Käyttöliittymä ei voisi olla paljoa yksinkertaisempi: piuhat kiinni, pedaali päälle ja nupilla säädetään haluttu äänenvoimakkuus. Soundi on iso, eikä sen aikaansaaminen vaadi sen kummempaa ajattelua. Ei ihme, että yksi variaatio tästä fuzzista on nimetty Meatheadiksi, eli vapaasti suomennettuna Bull Mentulaksi. Yksinuppiselle fuzzille on useampia eri variaatiota, jotka kaikki perustuvat klassiseen fuzz face -tyyliseen piiriin. Eri variaatiot ovat kytkennältään lähes identtisiä toisiinsa nähden, erot ovat lähinnä muutamien komponenttien arvoissa. Tässä piirissä yksittäisillä komponenteilla saattaa olla kuitenkin suuri ero lopputuloksen kannalta. Vastaavanlaisiin yksinuppisiin fuzzeihin kuuluu myös esim. DAM Meathead sekä Black Arts Toneworksin Ritual fuzz, jotka kuulostavat melkein identtisestä kytkennästä huolimatta erilaisilta. Meatheadissa on paksu ja nätisti korostettu keskialue ja se on ehkä vähän siivompi fuzz kuin Ritual, joka taas on näistä kolmesta selkeästi rivoin ja räkäisin - Ritual-klooni on ilmeisesti myös Mara Ballsin härskin fuzz-soundin salaisuus. Oma suosikkini on kuitenkin tämä Colorsoundin versio, joka on soundiltaan paksu ja sopivan härski, mutta ei kuitenkaan liian hillitty tai överiräkäinen. Tässä muutamia soundiklippejä omista tekeleistäni: Colorsound Toinen Colorsound Ritual Tässä Colorsound on bassosärönä, fuzzit päälle n. 1.30 paikkeilla. Kitarat soitettu Sunn Model T -etuastepedaalin läpi parilla eri fuzzilla. Funeralopolis - Colorsound bassolla Big Muff -tyyliseen pitkään sustainiin asti tällä piirillä ei ihan päästä (biasoinnista riippuen ei välttämättä päästä lähellekään), mutta mielestäni näistä löytyy lähtökohtaisesti autenttisempaa härskiä surinaa. Big Muff -tyyliset fuzzit taas ovat oma luku jo itsessään, jotkut harrastajat eivät edes suostu kutsumaan niitä fuzzeiksi. Itse taas en näe miksei Big Muff muka olisi fuzz, mutta ei siitä sen enempää. Yksinuppisten soundi ei ole myöskään yhtä härski kuin esim. Superfuzz tai FZ-2, mutta soundi ei ole myöskään yhtä rajoittunut kuin edellämainituissa. Tällaisen yksinuppisen fuzzin soundi itsessään on kaiken kaikkiaan melko härskiä vintage-tyylistä pörinää. Sopii hyvin yhteen etenkin isojen riffien ja vähintään yhtä isojen vahvistimien kanssa. Vaikka piiri perustuu Fuzz Faceen, ei soundi ole kuitenkaan yhtä hillitty kuin monet muut FF-johdannaiset. Eli jos Fuzz Face on Hendrixiä viikonloppuisin diggaileva blues-äijä, joka ajaa Skoda Oktavialla töihin viitenä päivänä viikossa, tämä fuzz lähinnä tissuttelee kaljaa pitkin päivää pienessä kerrostaloyksiössä ja huudattaa stereoista Master of Realityä ja Come My Fanaticsiä niin, että naapuritkin osaavat levyt jo ulkoa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan One Knob Fuzz -piiri voi kuitenkin olla yllättävän pirullinen rakentaa, sillä siitä saa helposti todella paskan kuuloisen. Jos kuitenkin jaksaa nähdä vaivaa, huolellisella komponenttien valinnalla saa erittäin hyväsoundisen ja toimivan fuzzin. Transistorien valinta ja biasointi on syytä tehdä huolella ja piiriin pääsevien bassotaajuuksien kanssa pelaamalla voi muokata soundia paljon. Koska tykkään säätää, niin lisään piiriin yleensä vähintään bias-trimmerin, joka auttaa transistorien valinnan ja soundin hinkkaamisen kanssa. Bias-jännitettä säätämällä kylmemmäksi (Q2 C @ n. 4 V) fuzzista saa halutessaan lempeämmän ja siivomman, jolloin sustain on pehmeämpi ja yksittäiset nuotit soivat selkeämmin. Vastaavasti ylibiasoimalla (Q2 C @ n. 7 V) soundista saa härskimmän ja riipivämmän; yksittäiset nuotit saattavat hukkua pörinän sekaan ja sustain voi pätkiä ei-halutulla tavalla. Eli smoothi soundi ja tolkun meno löytyy säätämällä biasin 3-5 V paikkeille, kun taas vaaran tunnetta ja härskiä välinpitämättömyyttä löytyy noin 6-8 V:n paikkeilla. Yleinen nyrkkisääntö Fuzz Face -pohjaisissa piireissä on säätää Q2 C 4,5 V:iin, mutta tälle fuzzille härski ylibiasointi toimii myös hyvin. Itse olen käyttänyt näissä enimmäkseen New Old Stock BC109 -piitransistoreja 70-luvulta. Kuten aiemmin sanoin, tässä piirissä yksittäiset komponenttivalinnat vaikuttavat paljon ja transistorit vaikuttavat näistä ylitse muiden. Usein NOS-transistorien käyttö on mielestäni turhaa hifistelyä. NOS-trankut ovat monta kertaa kalliimpia kuin uudet vastaavat: esim. nämä Uraltonelta tilatut BC109:t olivat 50-kertaa kalliimmat kuin mitä joutuu maksamaan esim. BC109:n modernista vastineesta BC549:tä. Mutta tässä piirissä ero oli kuitenkin helppo havaita jo ihan yksinkertaisesti vertailemalla eri valmistajien likipitäen samoja lukemia testerissä antavia vastaavia trankkuja. Tykästyin itse noiden NOS-trankkujen soundiin tässä piirissä ja onhan se nyt päheetä, että fuzzissa on autenttista 70-lukua mukana ihan jo fyysisestikin. Kaiken kaikkiaan näistä purkeista irtoaa helppokäyttöistä ja hyväsoundista vintagesurinaa, jonka luulisi lämmittävän etenkin stoner rock -intoilijoiden ja muiden maukkaasta pörinästä diggailevien sydäntä. Kirjoittanut qak 31.08.2017

Arvostelu

(14 arvostelijaa)

Kirjaudu sisään arvostellaksesi!

Kommentit

Yhteensä 4 kommenttia. Lisää kommentti!

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle