30.01.2015: Alumiinikantinen shredder the final stor...
Lähtökohta
Hankin aikoinaan mnetin torilta Yamahan wanhan shredderin joka oli aika kehnossa kunnossa, vaikkakin siinä oli melkoisen mukava kaula: leveähkö ja mukavan ohut olematta kuitenkaan vittumaisen littana tyyliin Jackson tai otelauta aivan flatti kuten monessa nykyvehkeessä. Ja iästä huolimatta se oli myös aivan suora ja 24-nauhainen joten olin tyytyväinen hankintaani.
Heti kättelyssä kasasin sen pikaisen nauharemontin päälle ja soittelin aikani ihan OK vehje, joskin floikka oli ihan loppuun käytetty paska ja muutenkin melko karu ja riisuttu, maaliton rimpulahan se oli. Asentelin siihen myös EMG PA-2 boosterin EMG85:n kaveriksi ja olihan se aika tykkisoundinen peli.
Video:
https://www.youtube.com/watch?v=-QXfKRl4Dzg&list=UUblit35vurL8o6rY8DkB5uw
Vaihe II
Laitettahan piti ruveta tietysti lisää säätämään joten kaula työn alle; ensin lähti Yamahan omituinen heltta headstockin alta ihan käsisahalla ja viilalla ja paperilla ja sitten tein kevyen nauharempan eli hioin ja kiillotin nauhan. Samalla tuli hiottua kaulakin sileäksi ja laitoin sen lakattavaksi J.Jokiselle.
Samalla päätin heittää floikalla ns. vesilintua (oikeasti säilytin sen ja sitten myöhemmin lahjoitin yhdelle skotlantilaiselle kaverille joka oli nähnyt YouTube videon kepistäni ja ajauduimme juttelemaan että hän tarvitsi varaosia omaansa)mutta se on toinen juttu. Päätin että hardtail tästä tulee joten jyrsimellä pois tallan alueelta pari senttiä puuta ehkä kolmen röökiaskin kokoiselta alueelta ja siihen sitten puuliimalla napakka palanen rutikuivaa vaahteraa.
Kun kaula nyt oli sitten niin ihqu että melkein jöpötti sitä hinkatessa niin bodyllekin piti keksiä jotain lisää. Millä saisi nuo 2 yksikelaisen aukkoa sekä karun vaahterapalaperseen nätisti piiloon jne? Siitä se ajatus sitten lähti kulunutta sanontaa käyttääkseni, eli jonkinlainen kansihan siihen pitäisi väsäistä. Ensin ajattelin lähinnä jotain nättiä loimuvaahteraviilua mutta meikäläisen puuntyöstötaidoilla ei ajatus kauaa vaikuttanut viisaalta. Varsinkin kun katselin hintoja ja totesin että edullisemman peitteen skeballe saisi vaikka yksisarvisen esinahoista. Tässä vaiheessa sitten silmiin sattui jostain autotallin nurkkiin jäänyt kohtuullisen jämerä, olisko n. 2-3mm alumiinilevy.
Joten, jälleen kerran ehkä hieman iltaoluiden rohkaisemana tartuin hiomakoneeseen ja höyläsin karkealla laikalla sen pari kolme milliä bodyn pinnasta jontkaan, leikkasin alumiinilevystä n.3cm bodyä isomman karkean palasen ja apuna kasa puristimia linttasin levyn kiinni lankkuun Aralditellä keskeltä ja reunoilta sellaisella flexible superliimalla. Olin jopa niinkin selvin päin kuitenkin että älysin merkitä leyyn ensin tulevan tallan etureunan paikan jotta intonointikin onnistuisi sitten joskus.
Seuraavina iltoina sitten aina ehtiessäni viilasin ja leikkasin liiat pois reunoilta ja kohtapa käsissäni olikin alumiinikantinen body joka alkoi näyttää ihan toimivalta ajatukselta, ainakin oluthuuruissa. Mnetin torilta siihen löytyi makean näköinen yksiosainen BC Richin tallakin pikkurahalla ja äkkiäkös sen paikka oli mittailtu ja porattu. Samalla avautuivat mikin paikka ja pari potikan reikää. Joten ennen pitkää käsissä oli taas soiva peli, ja hyvin se soikin! Kaula on todella jäykkä ja tasku tiukka eikä liimattu jäykkä alumiinikaan haittaa siinä että keveydestään huolimatta koko skeba resonoi oikein nätisti ja soi todella pitkään. Lisäkiusaksi ruuvasin floikan taka-aukkoon pari jousta sopivan tiukalle helisemään, ja ne kyllä kuulee akustisesti soittaessaan tai lankkua nyrkillä jysäyttäessään jopa vahvarin läpi (kuvittelen ainakin näin).
Ainoa ongelma oli että skeba oli silti aika ruma, ja koetin siitä jonkinlaista siisteyttä kehittää maalaamalla taustan hopeiseksi (paska tuli) ja sotkemalla naarmuja ja muuta piiloon mustin tehostein (näytti kaukaa ihan hyvältä mutta) ja sellaisena sillä sitten tuli soiteltua ihan jonkin aikaa.
Tuossa video skebasta tuossa kuosissa siihen aikaan kun asentelin siihen vielä EMG SPC:n lisäksi:
https://www.youtube.com/watch?v=I68PjVA1nOk&list=UUblit35vurL8o6rY8DkB5uw
Nykytila
Loppujen lopuksi alkoi kyrsiä tuo skeban tavallaan kesken jäänyt ulkomuoto joten eräänä kauniina iltana ja lähes selvinpäin jopa otin ja purin taas koko vermeen. Biltemasta oli tarttunut sellainen kiillotuslaikka porakoneeseen joten ajattelin kiillottavani koko kitaran pinnan.
Tämä EI sitten ollutkaan mikään läpihuutojuttu ensinnäkin laikka oli turhan pieni ja hidas, akku porakoneesta loppui ainakin 10 kertaa kesken homman, ja toisekseen, jos ken on alumiinia kiillottanut niin tietää miten paljon mustaa hapettumaa siitä oikein voikaan irrota.
Välillä kävin hakemassa nipun hiomapapereita välillä 400-2000 ja voitte uskoa että ranne jäykkänä sitten hinkkasin skeban pintaa väliin niillä ja väliin poralaikalla niin että tiesi hioneensa jotain. Onneksi on joskus tullut vietettyä aikaa poikamiehenäkin joskus pentuna niin että rento ranneliike oli sentään valmiiksi ns. hanskassa. Vaimokin alkoi olla sen verran tyytymättömän näköinen kaikkialla lojuviin hiomajätteisiin että aloin melkein pelätä taidolle tulevan muutenkin pian käyttöä.
No, samaan syssyyn sitten otin ja hioin paljaaksi myös bodyn ja värjäilin sitä sellaisella vesipohjaisella lasuurilla, en tykännyt ja tein uudelleen ja uudelleen, hio/värjää/hio/värjää kunnes se vihdoin oli jännän rusehtavan paskan/ruosteenomainen mutta aika...hieno tavallaan. Lopuksi vaan öljysin sen mikä syvensi kuvioita entisestään.
Oma lukunsa oli bodyn siis kannen lakkaus. Alumiini kun EI kestä edes (tässä vaiheessa kohtuullisen) vihaisen remonttileski-puolison katsetta naarmuuntumatta saati plektran kurmootusta, se on suojattava kunnon lakalla tai kiilto kestää ehkä hätäisesti yhden treenin ajan. Eli lakkaa Motonetistä. Kun kerran mitään puhdastilaa ei ole niin sekin meni vituiksi useamman kerran ja taas hiottiin ja lakattiin, kunnes vihdoin sain aikaiseksi kivan paksun ja kiiltävän lakkapinnan (johon heti iskin sitten ruuvarilla pienen dingin tallaa kiinnittäessä, tottakai. Ei se näy, tosin). Välillä pitikin sitten pari iltaa jättää rempassa väliin ihan perhesovun ylläpitämiseksi. Hyvä niin, ehti lakka kuivua.
No, kuvista näkee millainen siitä tuli. Aika hieno, vaikka itse sanonkin. Näkee siitä lähietäisyydellä toki pieniä merkkejä käsityöstä ja kaipa se alumiinin kiilto voisi olla isommalla/paremmalla laikalla ollut tasaisempikin. Mutta tyytyväinen pitää olla, on se aika pirun komea silti. Ja soundi ja soitettavuus on priimaa. SPC takaa todella paksunkin soundin ja kitaran luontaisesti yllättävän hyvä sustain tukee sitä, niin että tällä kyllä lähtee varsin paksut garymooretkin. Erittäin hyvä soitin, usko pois. Skaala on vissiin Fenkkua, itse tykkäisin normivireellä gibbyn skaalasta enemmän.
Tuskin tätä enää pidemmälle kehittelen, ehkä korkeintaan voisin vaihtaa Schallerin hienoviritystallan tuohon joskus jos tällä tulisi kovin paljonkin soiteltua. Eikä tällaista kannata myydäkään, en siitä todellakaan halvalla luopuisi eikä kovin moni ole valmis riittävästi maksamaan näinkin uniikista ja kuitenkin hieman käsityöleimaisesta soittimestaja anyway ainoa syy miksi niin voisin harkita tekeväni olisi se että hirmuinen himo Gibson SG:hen vielä jonain päivänä saisi luopumaan tästä. Ehkä jollain 500¤ tästä luopuisin.
EDIT: no nyt laittelin siihen sen himoitsemani Schallerin joka löytyi kätevästi täältä Mnetistä hyvään hintaan. Samalla korotin kaulakulmaa aikalailla ja laittelin lightningbolt-otelautatarrat siihen.Kirjoittanut deeaa 11.09.2014 | |  
|
Arvostelu
Kommentit
|  | | Artikkelit: Elektroniikka ja soitinrakennus Tulostettava versio Tulostettava version ilman kuvia Lähetä pikaviesti kirjoittajalle |
