24.07.2018: Nurkkabassosta soivaksi yksilöksi!

Tässä artikkelissa käsittelen Epiphonen EB-0:n päivittämistä uusilla osilla ja modaamista toimivammaksi ja soitettavammaksi soittimeksi kuin mitä se tehdasvalmiina on. Jokainen voi myös samalla tehdä omakohtaisia johtopäätöksiä - kannattaako satasen tai kahden ritsaa päivittää? Jäsen Artheory myi Lokakuun 2013 alussa m.netin torilla Epiphonen EB-0:a. Kaulan tai bodyn sai halutessaan erillisinä mutta laitoin pikaviestiä ja ilmaisin, että molemmat kelpaavat minulle. Basso ei ostohetkellä ollut kuitenkaan tehdasvalmis vaan rankasti jo modattu. Muun muassa lakkaus/cherry red -väritys loisti poissaolollaan, tallaan oli lisätty itse käämitty jazzbasson mikki ja volume + tone -potikkacombinaatio oli vaihdettu kahteen volumeen eli molemmille mikille omansa ilman äänenvärin säätömahdollisuutta. Toisen mikin lisäyksen yhteydessä rungon läpi oli porattu apureikä ja reikää peittämään oli liimattu viisisakaraisella tähdellä koristettu sarvipää eli basso sai/oli saanut liikanimen "Vuohi". Lisäksi kaulassa oli/on varovainen halkeaman alku, joka vaikutti siihen ettei hintapyyntö ollut kovinkaan paha. Aikojen saatossa minulla oli hetken aikaa lainassa Epiphone EB-3 eli tämän kaksimikkinen ja pidemmällä skaalalla oleva isoveli. Basson ominaissoundista en juurikaan tykännyt ja kaulapainoisuus oli tiedossa. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että tuohon aikaa ykkösbassoni oli Epiphonen Thunderbird IV ja se rokkasi kyllä huomattavasti enemmän. Thunderbirdkin tuli lopulta myytyä ja myynnin jälkeen olen viihtynyt jazz bassojen parissa, tällä hetkellä pääbassona on Tokain AJB-28. Vaihtelun- ja kokeilunhalusta päätin lunastaa EB-0:n itselleni "jos siitä lähtisi sellainen mukava lyhytskaalaiselle ominainen plöm, jolla voisi soittaa suobluesia ja humppaa." Ja jos basso ei 100%:sesti miellyttäisi, sen voisi aina "unohtaa" treenikselle nurkkabassoksi. Basso saapui Matkahuollon välityksellä kitaran gigbackiin ja pahvilaatikkoon pakattuna. Toimituksessa kävi kuitenkin pieni mainitsemisen arvoinen episodi: basso oli ollut purettuna osiin jo jonkin aikaa ja kävi niin, että kaularaudan suojus, pleksi ja elektroniikkapoteron kansi olivat eri paikassa kuin muut basson osat. Ne olivat nimittäin jääneet vajaan lukkojen taakse ja Artheory ehti murtautumaan lukon läpi vasta sen jälkeen, kun hän oli jo laittanut basson matkaan. Osaset saapuivat kirjekuoressa seuraavalla viiikolla kotiovelle. Basso oli omistuksessani ensimmäinen, jossa oli flatwound kielet (itse olen aina käyttänyt roundwoundeja). Soundi oli tumppu kuten asiaan kuului. Ehkä liiankin. Basso kiinni mikseriin ja luurit päähän. Ihan mukavaltahan tuo paljon parjattu mudbucker-kaulamikki kuulosti; yhdessä lisätyn tallamikin kanssa vielä paremmalta. Kyllä tällä soittelee. Intonaation säätö sen sijaan tuotti harmaita hiuksia. E ja A -kielten tallapalat piti ruuvata ihan taka-asentoon eikä E-kieltä siltikään saanut kovin hyvin asettumaan. EB-0:n kolmipistetalla (tuttu myös Thunderbirdistä ja Ripperistä) ei ole taka-osastaan kovinkaan pitkä, joten tallapala ihan takaosaan ruuvattuna ottaa kiinni kielten päässä olevaan paksumpaan punokseen ja vaarana on, että tämä kuolettaa lyhyen soinnin vielä lyhyemmäksi eli suoraan sanoen tappaa sen tumpuksi. Selailtuani nettiartikkeleita ja keskustelufoorumeja EB-0:sta, löysin eräältä sivulta Epiphonen itsensä antaman kielisuosituksen joka on seuraava: E: .105 A: .080 D: .065 G: .045 Siispä tuollaista settiä metsästämään. Thomannilta löytyi ainoastaan yksi setti joka sopisi täydellisesti annettuihin spekseihin (Rotosound RS66EL Extra Long Scale), mutta sekin on pitkäskaalaiselle bassolle tarkoitettu. Päätin kokeilla onneani paikallisessa musaliikkeessä. Kouraani lyötiin D'Addario XL Nickelwound 45/65/85/105 -setti. A-kielessä tuli siis puolikkaan heitto mutta annoin periksi ehdottomuudelle: jospa se passaisi bassoon kuitenkin. Kotiin ja kielet paikalleen...G:n ja D:n hienovire onnistui - D-kieli meni jo tosin lähelle sitä paksua punosta mutta A:ssa ja E:ssä ei riittänyt pituus. Mikäs nyt neuvoksi? Tutkin työkalupakkiani ja silloin hoksasin: fillarin sisuskumeja vaihtaessani otin rikki menneistä renkaista dunlop-venttiilin osat aina talteen. Se mutteri, joka pitää yksisuuntaventtiiliä kiinni venttiilin rungossa on sisähalkaisijaltaan suuri sopivan kokoinen, että basson kielikin mahtuu siitä läpi. Sellainen kielen päähän kielen päätyrengasta vasten: toimii. Lisäsin jokaiselle kielelle sellaiset ja näin sain punoksen paksumman osan vietyä kauemmaksi tallapaloista. A ja E -kielille jouduin laittamaan kaksi mutteria per kieli, koska hienovireen korjaamiseksi tallapalat joutui joka tapauksessa ruuvaamaan kovin taakse. Säätelyprosessin jälkeen olin onnistunut, basso soi vireessä niin vapaalla kielellä kuin 12. nauhalta painamalla. Tämä on itselle ihan riittävä hienovire. Treenikämpälle ja kokeilemaan bassoa omien kamojen läpi (Peavey Mark III Series + Earth RB-15). Ei todellakaan huono. Murisi oikein mainiosti. Tykkäsin "siitä huonosta" kaulamikistä enemmän kuin lisätystä tallamikistä. Koesoitto kuitenkin paljasti piilevän ongelman: molemmissa volumepotikoissa oli kosketushäikkä. Kun ne väänsi yli yhdeksikön niin molemmat mikit vaikenivat. Hieno homma. Kotona taas soiteltuani ja bassoa kädessä pyöriteltyäni huomasin seuraavankin ongelman: virittimien ruuvit olivat löysällä ja jopa niin löysällä, että virittimen pohjalevyn ja lavan väliin jäi selkeä rako. Ruuvinväännin esiin ja kiristämään: osa ruuveista pyörii tyhjää! Ja kun oikein tarkasti silmäili niin tallahan oli hieman vinossa! Taas mieli musteni entisestään. Tässäkö se basson halpuus ja ritsamaisuus kulmioituu; joka paikka repsottaa. Täytyi hiukan asetella asioita vaakakuppiin: olisiko basson fiksaaminen vaivan arvoista? Tein päätöksen: kyllä olisi. Bändikaveri oli väsäämässä kimppatilausta Thomannille, joten laitoin viestiä, että ottaisin tilaukseen seuraavat osat: -Schallerin 2+2 kromivirittimet -Kaksi Göldon 250kOhmin potikkaa -Kaksi Gewan Chickenhead potikanhattua Lisäksi luottokitarankorjaani kanssa keskustellessa kävi ilmi, että bassoon voisi tehdä tallan ankkuripalojen siirron, jolla tallaa saisi hieman taaemmaksi ja asennusvirheen korjatuksi. Samaan syssyyn muovisen tehdassatulan voisi vaihtaa luiseen. Tässä tilanteessa olen bassoni kanssa Joulukuussa 2013. Todennäköisesti vuodenvaihteen jälkeen korjausrintamalla alkaa tapahtua jotain. --- EDIT 16.01.2014: No niin, "päivitys alkakoon". Iltapuhteina purin basson osiksi. Kielet, talla ja kaula irti. Irrottelin vanhat virittimet ja sovittelin Schallerin virittimiä paikalleen. Pohjalevy on niissä hitusen suurempi, joten vanhoja ruuvinreikiä ei voi käyttää. Niinpä reiät umpeen perinteisellä täytteellä: puuliimaan kastettu tulitikku. Koska kuivuminen veisi aikansa ja saattaisin uusien reikien alustamista varten tarvita isän pylväsporakonetta - eli kaula joutuisi olemaan pitkän aikaa ilman jännitystä - päätin löysätä kaularautaa. Schallerin virittimet olisivat sopineet alkuperäisiin kaulusrenkaisiin mutta kerran aloin vaihtotyöhön, viipottelin ruuvimeisselin kärjellä renkaat irti lavasta. Läpivienneissä näkyi halpisbasson viimeistelemättömyys: reiät eivät olleet viivasuorat ja koloissa oli maalin, lakan ja puupöljyn jäämiä, joita rapsuttelin irti askarteluveitsen kärjellä. Uudet kaulusrenkaat esille: ovat ihan hitusen pienempiä kuin alkuperäiset, joten eivät puristu tiukasti lapaan kiinni. Pikainen kyselykierros soitinrakentamisesta tietäville: pikaliimaa, jollei välys ole liian suuri. Niinpä kostutin kaulukset pikalimalla ja painoin kaulusrenkaat paikoilleen. Seuraavana vuorossa uusien reikien poraus. --- EDIT 30.01.2014: Posti toi sormiporan eli pääsin poraamaan uusia aloitusreikiä Schallerin virittimien kiinnitysruuveja varten. Olin jo aiemmin katkaisupihdeillä lyhentänyt tulitikkujen varret, loput jämät poistin pienoismallikäyttöön tarkoitetulla käsisahalla ja askarteluveitsellä. Tämän jälkeen oli tarpeen suorittaa pieni hionta sekä P120:llä ja 240:llä hiomapaperilla. Lavan takaosasta tuli sittemmin varsin himmeä. Jonkinlainen kevyt lakkaus tai vahaus voisi olla paikallaan. Yksitellen pohjalevyt paikalleen. Pieni alkureikä sormiporalla pyörittäen ja akkukäyttöisellä ruuvinvääntimellä ruuvi kireäksi. Nyt on yksi vaihe päivityksessä suoritettu, seuraavaksi satulan ja potikoiden vaihto. --- EDIT 02.03.2014: Kuskasin Helmikuun puolella basson soitinkorjaajakaverilleni näytille satulan ja potikoiden vaihto sekä mahdollisesti tallan justeeraus mielessä. Kuinka ollakkaan, kaverillani oli itselläänkin vaihtokaupan mukanaan tuoma musta Epiphone EB-0, johon vertasimme omaa yksilöäni. Omassani runko on mahonkia, mustassa ehtaa vaneria. Myöskään bassossani oleva kaulamikki ei olekaan alkuperäinen, se on kooltaankin hieman pienempi kuin normaali EB-0:n kaulamikki. Mikinsuojan kehyksen juuressa näkyy alkuperäiset ruuvinreiät. Potikoita ei tarvinnut alkaa vaihtamaan, sillä ne olivat kunnossa. Elektroniikan muutoksen yhteydessä kolvaukset olivat saaneet aikaan oikosulun/mykistymisen mahdollisuuden. Ihan vain ruuvimeisselillä ronkkimalla johtojen päitä mykistyminen katosi. Mikit on kylläkin ilmeisesti yhdistetty vastavaiheeseen, koska molempien ollessa täysillä katoaa soundista botnea. Kaula sen sijaan aiheutti kaverin mielestä syytä huoleen. Halkeama oli pahempi kuin olisi voinut olettaa tai ainakin hankalassa kohdassa. Se saattaisi olla korjattavissa joko poraamalla halkeaman lähelle pari apureikää ja ruiskuttamalla niistä liimaa sauman täytteeksi. Isompi prosessi olisi jyrsiä halkeaman kohdalle pituussuuntainen kolo ja täyttää se sopivalla puupalikalla. Sovimme, että kaveri seuraavalla viikolla kokeilee kaulaan poraus & liimaus -korjausta, hio satulan paremmaksi ja siirtää tallaa hieman taaksepäin. Mutta elämä ei ole utopiaa, haavemaailmaa tai Strömsöä; seuraavana maanantai-iltana odotti Facebookin-viestiboksissa ilmoitus: "halkeama ei kestä liimausta eli se kaula on lopullisesti särki". Tähänkö tämä nyt päättyi? Paskan ostin ja nyt se osoitti surkeutensa Päätyisikö basso nyt sinne nurkkaan unohduksiin ja lopulta kaulan hajottua kaatopaikan täytteeksi tai saunan uuniin? Kaveri ehdotti diiliä: hän voisi myydä oman mustan EB:nsä minulle 70e:lla ja hän voisi vaihtaa siitä kaulan omaan bassooni ja siirtää rikkonaiseen kaulaan vaihtamani Schallerin virittimet uuteen. Pohdin asiaa hetken ja suostuin. Seuraavana päivänä oli valmista. Virittimet oli vaihdettu mustaan kaulaan ja musta kaula asennettu vuohirunkoon. Kaulataskussa oli varovasti väljyyttä, joten kaveri oli asentanut siihen samalla pienen shimmauksen. Tallaa ei tarvinnut siirtää vaan hienovireen sai kohdilleen ja venttiilimuttereitakin sai vähentää E- ja A-kielillä yhteen kappaleeseen kahden sijaan. Satulan tämä oli hionut jo omassa käytössään paremmaksi. Lopputulos? Useampana iltana olen kotona bassolla soitellut ilman sähköjä. Action on paljon matalammalla, flatwoundeissa on mukava, varovaisesti kontramaisempi tunnelma. Nyt kaulassa on lakkaustakin niin se on nopea ja mukava soittaa. Schallerin virittimet tosin painavat mielestäni hieman enemmän kuin alkuperäiset eli kaula sukeltaa vielä helpommin mutta leveällä hihnalla ja käsi koko ajan otelaudalla basso säilyy ehyempänä. Summa summarum: kannattiko? Rahallisesti: ei. Ostettavaksi tuli basso, virittimet, potikat (joita ei käytetty), potikan hatut, sormipora ja lopulta toinen samanlainen basso. Käytännöllisesti: kyllä. Basso on nyt paljon paremmassa kunnossa ja soitettavampi kuin ostohetkellä. Toteamus on kuitenkin siinä suhteessa epätosi, koska alkuperäisestä soittimesta on enää 50% jäljellä. Eli tämä projekti opetti sen, että sikaa ei välttämättä kannata ostaa säkissä. Kaulan vauriosta tuli tämän projektin akilleen kantapää, ilman sitä tästä olisi selvitty puhtaammilla papereilla. Mutta raha on rahaa ja materia materiaa. Samalla tavalla kuin kaiutinkaappien korjaaminen paremmiksi, soittimen korjauttaminen soitettavammaksi aiheutti siihen hieman tiukemman tunnesiteen ja niinpä tämä basso ei ole ensimmäisenä poistojonossa jos olohuoneen seinustalla olevaan kitaratelineeseen pitää saada enemmän tilaa. Kuopiossa 02.03.2014 -juici --- P.S. 28.06.2017 Lojuttuaan suurimman osan vuodesta kitaratelineessä vailla säännöllistä käyttöä - käyttöä oli lähinnä Jasso-yhtyeen akustisilla keikoilla - laitoin basson myyntiin ja se löysi uuden omistajan jo saman päivän iltana. Kirjoittanut juici 17.12.2013

Arvostelu

(21 arvostelijaa)

Kirjaudu sisään arvostellaksesi!

Kommentit

Yhteensä 1 kommentti. Lisää kommentti!

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle