Olen jäänyt koukkuun soitinrakennukseen ja näköjään painopiste on omituisilla & kummallisilla värkeillä, kai siksi että en osaa motivoida itseäni rakentamaan sellaista soitinta minkä saa helposti kaupasti valmiina. Jostakin pälkähti päähän jerrykannun käyttäminen kaikukoppana eikä juolahtanut heti pois.
JERRYLE
Ensimmäinen tätä lajia on viiden litran jerrylele - soitin jossa on yhdistetty jerrykannun, kitaran ja ukulelen parhaat puolet...
Kaulaliitos askarrutti alkuun mutta päädyin sitten kaikkein yksikertaisimpaan "läpirungonkaula"-ratkaisuun: kannun yläpäähän on leikattu täsmälleen sopiva kolo kaulapuuta varten joka on kiinnitetty kahdella ruuvilla kannun pohjaan. Kaulapuu ei ole aivan "kannessa" kiinni että kansi pääsisi värähtelemään.
Tässä vaiheessa projekti tuntui lähinnä vitsiltä ja mensuuri oli lyhyt (täysikokoisen kitaran otelauta katkaistuna viidenneltä nauhalta) en viitsinyt ruveta äheltämään kaularaudan kanssa. Otelauta on halvin valmiina ostettu nailonkielisen suora lauta, jota lyhensin, kavensin ja vaihdoin nauhat... no, olivatpa nauhan paikat valmiina.
Kielenpitimenä LP-tyyppinen palikka, tallana muotoiltu ebenpuun palanen, satulan asemesta nollanauha paksumpaa kamaa ja virittiminä halvimmat 3 X 3 rivissä-viritinkoneistot. Alun perin vihreän kannun maalaus pähkinänkuoressa: ensin punaista ja keltaista, sitten sinne tänne koivun, pihlajan ja vaahteran lehtiä ja mattamustaa päälle.
Viieistely on rouheaa aivan tarkoituksella, lopetin heti kun kaulasta ei tullut tikkuja sormiin eikä kannun leikkausten haavoja.
Sointi on yllättävän hyvä ja jotenkin terävän banjomainen ja ääni voimakas. Innostuin vielä äheltämään laitteeseen telen kaulamikin. Kannun rakenteen vaatimaan paikkaan tehty ääniaukko toimi myös potikoiden asennusluukkuna. Juotokset ovat aivan hirveitä, ensimmäisen kasauksen jälkeen vahvistimesta ei kuulunut pihaustakaan. Opettaja tarkasti kytkentäni, huokaisi syvään ja saneli listan, joka alkoi "pura kaikki ja aloita alusta".
Sähköinen sointi oli miellyttävä yllätys, ääni on hyvin kitaramainen, ihan kuin oikeassa soittimessa.
JERRYKANNUVAHVISTIN
Total Metal-tuoteperheen toinen jäsen on 5 litran jerrykannuvahvistin, aivan samanlaisesta kannusta kuin lelekin. En kuvitellutkaan osaavani rakentaa vahvistinta aivan alusta joten tyydyin toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon: ostin halvan pikkuvahvistimen ja siirsin sen tekniikan jerrykannuun. Paristokotelo ja säädinpaneeli piti laittaa takaseinään.
Vahvistin ja Jerryle yhteensä soivat, ottiatuota, hauskasti. Kukaan ei ole niitä katsellut tai kuunnellut naama peruslukemilla.
JERRY G. BEARLAND
Jerry niinkuin kannu, G niinkuin guitara ja Bearland on -istu ja pala- oma tuotemerkkini, joka muistuttaa äänteellisesti hiukan ihailemaani Gibson Byrdlandia. Byrdlandin kunniaksi uusimpaan metallisoittimeen tuli mensuuriksi 597 mm ja tarkoitus oli tehdä ihan oikea soitin, kun Jerrylele oli pikemminkin lapasesta lähtenyt vitsi.
Pintakäsittelyksi piti tulla samaa pumaista maalia kuin vahvistimessa, mutta innostuin jyystämään kannusta maalin kokonaan pois tavoitteena "harjattu teräs". Tulos olikin kivan näköinen ja on saanut pintaansa muutaman kerroksen lakkaa, jos se vaikka ruostuisi vähemmän.
Kaulapuuna on vaahterainen basson kaulapuu, kitaran kaulapuu olisi ollut liian lyhyt. Mikkinä Schallerin Vintage, koska se oli parhaimman näköinen ja kivan ohut. Tallana viimeinen tikku aivan ensimmäisen soittimen otelaudan syrjää, kielenpitimenä poikkisahattu halpa orkesterikitaran kielenpidin ja virittiminä Wilkinsonit. Tässä kitarassa on myös kaularauta, lavan perusmuo to on telestä mutta alareunan tarkoitus on muistuttaa karhun kämmentä kynsineen - kynnet ovat toiseksi viimeinen osa em. ebenpuuta.
Logo lasertulostinsiirtokalvoa, lakka nitrosellusloosaa spraypullosta, kantohihan vanhasta vyöstä ja koiran talutushihan lukosta.
Kasausvaiheessa oli kaksi kielisettiä vertailtavana. Thomastikin hiotut kielet tuntuivat kovin pliisuilta, mutta dAddarion tavalliset 13-sarjan punotut kielet tuntuivat sopivasti terävän metallisilta. Akustinen sointi on puhdas ja sustain pitkäsorttinen, mutta äänen voimakkuus oli pieni pettymys. Opettajan mukaan kansi on niin paksu että se pääse kunnolla värähtelemään. Sähköinen sointi on puhdas ja häiriötön, ei hurinaa eikä kiertoa.
Tämmöistä kaikkea. Tärkein työkalun kannujen työstämisessä on ollut katkaisulaikalla varustettu pienoisporakone. Seuraavaksi olisi tarkoitus rakentaa isompi vahvistin. Wateilla ei ole näissä vehkeissä paljon merkitystä, mutta voisi tehdä 10 tai peräti 20 litran vahvistimen. Kaikkiin voisi lisätä Woody Guthrie-vaikutteisen tekstin: TÄMÄ KONE TAPPAA TOSIKOITA.
Täydennys:
Kiitoksia mielenkiinnosta! Texaco/Castrol-luokan afrikkalaissoitin oli yksi innoittajista. Tietenkään en ole tällaista soitinta keksinyt, ellen sitten samalla tavalla kuin ilman piirustuksia toimiva huussinrakentaja keksii huussin aína uudestaan. Googlaamalla löytyy useampiakin jerrykannusoittimia ääninäytteineen, mm. todella villi resonaattorikannu! Sellaista suunnittelin alkuun itsekin, mutta kohtuuhintainen resonaattorikartio on liian iso 10 litran kannuun. Laitoin sentään ääniaukon ritilät...
Toisen linkin 20 litran vihreä jerrykannuvahvistin sytytti sydämeen palon. sillä mökillä on muutama täsmälleen samanlainen kannu vähän rähjäistä 60-luvun vintagea. Ihan toimivan näköinen idea tuo kannun kyljelleen kääntäminen, tulee riittävästi tilaa laittaa kytkimet, töpselit, nupit ja namikat luontevaan paikkaan.
Tuommoinen riittää kuviteltavissa olevaan tulevaisuuteen, mutta jos stadionkonserttien aika tulee niin täytyy rakentaa vielä isompi vahvistin vaikka postilaatikosta tai jääkaapista. Se olisikin komeaa, jos toimivan jääkaapin oveen olisi asennettu vahvistimen tekniikka ja kaapista voisi ottaa kesken soiton pienen virvoittavan!
JERRYKANNUKITARA JA MAAILMANLOPPU
Huomasin vasta tänään 22.12.2012 että jerrykannukitara on luotettavampi maailmanlopun ennustajana kuin esim. mikään mayakalenteri. Jos tulee niin kuiva talvi että jerrykannukitaran kansi paukahtaa halki, tiedän varmasti että vakavien vaikeuksien aika on TODELLA lähellä.
KANNUJEN KOKEILU
LJWest ja dynosaur imartelivat minua sanomalla haluavansa kokeilla/kuulla näitä vehkeitä. En valitettavasti osaa laittaa näytettä minnekään juutuubiin enkä tahtoisikaan, koska en halua päätyä osastoon "Huvittavat ja säälittävät kitaristivideot". Tai no jaa, miksei huvittaviin...
Voin tuoda nämä kyllä näytille ja räplättävksi johonkin Helsingissä tai Vantaalla, jos vain sopiva paikka löytyy. Mieluummin sellainen että useammalla on tilaisuus ihmetellä näitä vehkeitä. Ja jos joku joka osaa oikeasti soittaa haluaa lirauttaa sillä ääninäytteen jonnekin kaiken kansan kummasteltavaksi niin sehän olisi hienoa.Kirjoittanut Fat Masterson 14.12.2012 | |  
|
