No hitto.
Lienee niinkin että tällaista peliä on aika moni käyttänyt ja/tai hiplannut ainakin, mutta kirjaillaanpa nyt hieman omaakin arviota kyseisestä laitteesta.
Yleiskuvaus
Kyseinen laite on siis äkkiseltään hyvinkin monimutkaisen vaikutelman antava nelikanavainen täysputkivahvistin jonka on suunnitellut Marshallille Santiago Alvarez. Se sisältää periaatteessa lähes 1:1 alkuperäisen JCM800:n päätteen, ainoastaan tehokkaammilla päätemuuntajilla, ja sen lisäksi kasan nerokkaasti niputettavia esivahvistustasoja.
Vaikka laitteen MIDI-ominaisuudet ja laajat kytkentä- ja ohjausmahdollisuudet saavat aikaan vaikutelman erittäin monimutkaisesta laitteesta, kyseessä on kuitenkin loppujen lopuksi hyvinkin yksinkertaiseen ja perinteiseen tapaan rakennettu putkivahvistin, jossa ei ole hillitöntä kasaa piirilevyjä tai elektroniikkaa. Digitaalinen kaiku kyllä on, mutta erillisessä sisäisessä loopissa.
Vahvistin jakaa mielipiteitä melko rajusti, ilmeisesti. Koska sen säätövarat ovat erittäin laajat ja siihen on sisälletty usean legendaarisen Marshallin etuastetasoja, sen EQ on erittäin tehokas ja siinä on tehty muutamia kompromissejä komponenteissa joilla on saatu kanavat pelaamaan yhteen paremmin.
Laitteelle löytyy lukemattomia modauksia, ja muutaman konkan vaihdolla esim. ykköskanavasta saa miltei täydellisen JMP-kopion esimerkiksi. Itse en ole nähnyt modauksia vaivan arvoiseksi.
Vehkeestä löytyy helposti infoa netistä, joten en tässä ala kertomaan kummempia sen kahdesta loopista ja aivan esimerkillisestä kaiutinkonfiggien mahdollisuuksista tai muustakaan, vaan keskityn sen käyttöön ja ominaisuuksiin.
Oma JVM:ni
Oma JVM:ni saapui minulle sairaana, 50W muutettuna ja biasointi perseellään sekä putket ns. loppuun ajettuina. Takaisin 100W muutettuna ja sopivan lämpimäksi biasoituna uusilla Shengluneilla homma alkoi toimia ihan eri lailla, ja kun etuseen valkkaili sopivat putkilot, aloin olla aika tyytyväinen sen soundeihin.
Mutta sanottava on, että tämä on laite joka ei avaudu ihan pienellä säätämisellä, vaan todellakin vaatii paneutumista jotta siitä saa kaikki irti. Jo siksi että etuasteet ovat todella oikeita klassisia Marshalleja tarkoittaa sitä ettei eri asemiin voi laittaa mitä tahansa; V2 ei missään tapauksessa saa olla New Sensor-tehtaan tuotteita ja esim. Tung-Sol ei sovi V1:een ja niin edelleen. Lisäksi eri kanavilla EQ:t eivät todellakaan toimi samalla tavalla kaikilla, vaan usein sen oikean soundin löytää parhaiten esim. vetämällä EQ:t nollille ja lisäämällä vähin erin kutakin, sen sijaan että lähtisi liikkeelle keskikohdasta. Soundi muuttuu hyvinkin rajusti esim. bassoa säätäessä aivan siellä asennossa 1-3 ja niin edelleen. Itse teinkin niin, että kun kanavien soundit olivat vihdoin kohdallaan, maalasin pienet tipat vesiliukoista maalia kello 12 kohtiin, että saan soundit takaisin kohdalleen jos ne menevät sekaisin.
Joku voi kuvitella että JVM on midipiru, joten napit vain ohjelmoisivat soundit kuten JMP-1:ssä esim. mutta ei, ne ovat ihan analogiset nupit ja analoginen täysputkisoundi niistä myös irtoaa, ja MIDI ainoastaan hoitelee kanavanvalitsimen tehtäviä.
Käyttö ja ohjelmointi
Tästä pääseekin kätevästi kanaviin ja käyttöön. JVM:ää voidaan ohjata joko MIDIllä suoraan tai sen omalla 6-nappisella kytkimellä. Itse koen järkevämmäksi jälkimmäisen, ja käytän laitetta kaikkein yksinkertaisimmin: paina nappia 1, valitse stygarista kanava yksi ja paina tallenna. Toista 2-4 ja sinulla on neljä kanavaa napeilla 1-4.
Sitten seuraa se mukavin puoli vehkeessä jää vielä kaksi nappia jonne voi tallentaa minkä tahansa noista neljästä kanavasta mutta _oman_ mastervolumensa läpi. Eli sinulla voi olla neljä kasvavasäröistä kanavaa ja lisäksi vaikkapa puhdas soolokanava ja särösoolokanava, joille saat vaikka tuplasti volyymiä yhdellä napinpainalluksella.
Minulle riittää nuo 6 kanavaa enemmän kuin hyvin, mutta koska JVM toimii MIDI-ohjauksella, voit toki liittää vaikkapa multiefektin sen jompaankumpaan lenkkiin ja ohjata vahvistinta midipedaalilla, jolloin saat melko äärettömän määrän variaatioita. Ja viimeistään nyt täytyy mainita, että eihän kone oikeastaan edes olekaan vain nelikanavainen, vaan jokaisella kanavalla on kolme eri moodia eli käytännössä kolme eri särötasoa, vihreä, keltainen ja punainen, joten periaatteessa vahvistimesta saa irti kaksitoista eri soundia. Ainoastaan neljä EQ:ta on kuitenkin käytettävissä, joten nelikanavaiseksi sitä on tituleerattava. Kuitenkaan mikään ei estä käyttämästä esim. esim. kolmea eri gain-variaatiota pelkästä ykköskanavasta kukin oman nappinsa takana.
Yksi miinuspuoli kuitenkin on JVM ei _lähetä_ MIDIsignaaleja, eli toisinsanoen, jos ohjaat vahvistinta sen omalla pedaalilla, lenkkiin tällöin kytkettyä MIDI-efektiä tms. ei saa seuraamaan kanavia kuten esim. JMP-1-etuasteella saa, ilman muita pedaaleja. Tämä on ikävä puute.
Itse soundit
Jaa sondit. No laite soundaa kuten kunnon Marshallin pitääkin. Mutta kuten sanottu, vaatii säätöä. Sanoisin, että se ei todellakaan ole mikään lämpimimmän soundinen Marshall ikinä, mutta kyllä siitä sitä lämpöäkin saa puristettua.
Ennen kuin sanon enempää, täytyy heti kehaista vermeen D/I ulostuloa. Onpa perkele hyvä, suoraan sanottuna! Älä erehdy luulemaan että siitä saa valmiin POD-soundin, ehei, se on vastaava hyvin tehtyyn mikitykseen 57:lla enemmänkin, eli lähtökohta miksaajalle, mutta hel-ve-tin hyvä sellainen. En ainakaan itse saa 414 ja 57-yhdistelmälläkään niin hyvää perussoundia kuin D/I:stä. Paras yhdistelmä on pelkkä D/I yhdistettynä huonemikin soundiin; on in your face ja munaa vaikka muille jakaa.
Itse asiassa käytin D/I:tä hyvinkin laajalti soundien etsimisessä. Nimittäin säätelin ja soittelin laitetta ensin toista viikkoa kämpillä ja aina jäi hieman puolitiehen se homma, kunnes kokeilin ottaa laitteen himaan ja soittelin suoraan D/I:llä ja säädin soundit sillä kohdalleen. Ja ihme kyllä kun vein stygarin takaisin kämpille niillä säädöillä, sehän kuulosti aivan saatanan hyvälle saman tien!
Ykköskanava on todella puhdas. Siitä lähtee helposti todella kristallinen soundi, ja noin äkkiseltään se vaikuttaa sellaiselta joka käy vain todella metalliseen musiikkiin. Jotta siitä saisi lämpöä irti, täytyy siirtyä pois vihreältä vyöhykkeeltä ja jopa punaiselle asti, mutta laskea taas EQ:lla sitten vahvistusta rajusti. Mutta kyllä sieltä sitten rohkeasti säätämällä irtoaa hämmästyttävänkin vintageja soundeja.
Kakkoskanava on sitten selvästi Classic rock-osastoa, keskiäänisempi ja pehmeämpi, ja kolmonen melkoisen tiukka soundeiltaan jo; moderni rock lähtee kuin itsestään. Kolmoskanavalla taas EQ on erittäin tärkeässä osassa.
Neloskanavasta lähtee gainia jo siihen malliin että heikompia hirvittää, ja noisegate on melko lailla must sen kanssa. Useimmat käyttävät yksinkertaista pedaaligatea ennen stygaria ja toista efektilenkissä, ja näin laitteen saakin hiljaikseksi kuin hiiri gain-juhlan kärsimättä.
Täytyy muistaa että tämä särö EI synny mistään diodeista vaan hillittömästä määrästä päällekkäisiä oikeita putkistageja, joten kohinaakin syntyy. Itse tykkään kyllä esim. kaikkein kovimmasta punaisesta neloskanavasta, mutta hyvin alhaisella gain-asetuksella taas.
Parasta vehkeessä on selkeästi se Marshall-tilililu-soundi. Tiedät kyllä; ihan sama mitä sooloa tai tappinkia vedät, siitä saat aivan automaagisesti sellaisen hieman Maiden-maisen, laulavan ja kantavan, sustainisen soolosoundin jolla on aivan mahtavan mukavaa soittaa. Soundia ei todellakaan tarvitse houkutella esiin, vaan se soi kuin kello todella upeasti.
Noin yleensä sanoisin, että out of the box ja perinteisillä asetuksilla laite on melko kylmän ja metallisen kuuloinen, kuitenkin keskittyen hieman perinteisemmän metallin tyylisiin soundeihin. Siitä kuitenkin saa säätämällä myös erittäin rockit soundit ja epäilemättä myös melkoista doomia. Jos etsii vintagesoundia tai todella suurta, bluesahtavaa tai autenttista ja orgaanista soundia, etsi muualta, mutta jos haluat stygarin joka tekee melkein mitä vaan ja varsinkin upeat Maiden/Guns & Roses tai mikä tahansa moderni rock jos vain jaksat säätää tämä on voittopeli. Lisäksi ehdottomasti kannattaa laittaa joku mukava multiefekti lenkkiin minulla on wanha Boss SE-50 siellä antamassa pientä kompuraa ja gatea sekä toista kaikua aivan aavistuksen, ja se on juuri se pikkuinen lisä mikä nostaa yleissoundit "aika kivasta" tuonne "vittu, on muuten aika hyvä" tasolle. Kun kohina katoaa ja saadaan pikkaisen nostettua yleistasoa etusten ja päätteen välillä, silloin alkaa läskineiti laulamaan.
Loppukaneettina sanoisin, että vaikka Marsun oma kaappi tietysti sopii vehkeeseen hyvin, IMO juurikin vahvistimen herkästi viileyteen taipuvaisen luonteen takia kannattaa ehdottomasti kokeilla hieman vintagempaa kaappia. Itse soitan läpi 4x12 25W Graybackien joissa on selvästi vintagepehmeä keskiäänisempi soundi, ja olen hyvin tyytyväinen. Ei se p-t-p EL84:n valtavuuteen ja pehmeään lämpöön pääse, mutta on siinä sitä Marshall-munaa ja monipuolisuutta senkin edestä, enkä usko että ihan heti alan pitää laitetta ylimääräisenä, päinvastoin.
Pannaan soundiesimerkkinä pikainen veto jossa rumpukone ja D/I:stä _pelkästään_ pari improvisaatioraitaa:
http://deeaa.pp.fi/clips/JVM_DIRECTOUT_DEMO.mp3Kirjoittanut deeaa 03.01.2012 |
