Varastin keväällä 2009 Joe Doakes-coveryhtyeen akkaritriokokoonpanolta keikan tunkemalla väkisin Lauttasaaren Piratti-ravintolan stagelle veivaamaan ride-peltiä Koskenkorva-cocktailtikuilla. Piti soittaa ihan huumorilla vain 1 biisi ja häippästä sitten, mutta se 1 biisi menikin niin hyvin, että poijjaat, plösö-Pasi (laulu), bigmäck-Sami (lead-kitara) ja kultakutri-Jämä (lakaisu ja harjaaminen) pyysivät yllättäen soittamaan kanssaan loput kaksi (2) settiä. Luulin tuolloin, että moinen sikailu ei enää ikinä tule toistumaan. Tiesin, että tiesin.
Perjantai 13.05.2011 alkoi melko tavallisesti. Heräsin väsyneenä ja vääntäydyin töihin, jossa oli liian kiire ja kaikki tunkivat puheilleni. Suomen Valtio on tehnyt mulle sellaisen oharin, että menivät, perkele, päättämään asunto-osakeyhtiölain muutoksesta koskien merkittävien huoneistoremonttien ilmoitusvelvollisuutta aiheuttaen sen, että muutoinkin turhan kiireinen korjausrakentamiseen liittyvä päivätyöni on entistäkin hektisempää. Vitun runkkarit. Painuisivat vittuun. Ensi kerralla tulette saatana meikäläiseltä ensin kysymään lupaa moiselle ääliöpäätökselle.
Livahdin töistä ennen aikojaan ja otin himassa pikku ettonet eli tupluurit ja se teki gutaa. Kurvailin linkulla Snadin Hietalahden Nosturille, jossa treenikämppämme nykyisin sijaitsee. Perjantai on viikon kohokohta, kun pääsee bänditreeneihin rentoutumaan ja, ehkä, ottamaan pari lämmintä lonkkua.
Harjoitukset sujuivat poikkeuksellisen hyvin, mikä kohotti mielialaa suuresti. Basisti Ördä lähti taas ennen aikojaan kauppaan ostamaan muroja ja jäimme kahden kitaristi Mute-Mannisen kera ja teimme demoäänityksiä Yamaha PocketTrak-stereoäänitelaitteella. Manninenkin lähti, luultavasti sekin ostamaan muroja, ja jäin yksin säätämään äskettäin hankkimaani Yamaha MGX1204-mikseriä, jonka sainkin oivaan iskuun. Säätäessäni virkistin itseäni parilla-kuudellatoista tekilamoukulla, koska ei tarvinnut enää olla selvin päin.
Ihasteluani tovin aikaa kamojani, päätin poistua kotiin rakkaan perheeni luo. Päätin hetken mielenjohteesta ottaa mukaan 16-tuumaisen Sabian APX crash-pellin, jonka aion luultavasti myydä Muusikoiden.netin Torilla, koska se ei sovellu muiden Sabian-symbaalieni sekaan.
Kävellessäni Nosturilta kohti Bulevardia Nokia E7-kommunikaattorini pärähti. Puhelimessa oli hyvä ystäväni Silppuri, joka kertoi, että 4-miehisellä Joe Doakes-coverbändillä oli taas keikka Larun Piratti-räkälässä. Silppu pyysi mua tuomaan, jos mahdollista, itseni samaan paikkaan. En kuitenkaan viitsinyt ottaa taksia, vaan odotin tuulisella pysäkillä kiltisti linkkua Laruun, tuohon mestaan karuun.
Linkussa oli väljää eikä juurikaan humalaisia. Kyllä Laru on sitten siisti mesta. Päästyäni paikalle, totesin tilanteen viileästi. Pojat roudasivat takaoven kautta piskuisia bändikamojaan ravintolaan. Kieltäydyin auttamasta kantamisessa, vaikka pyydettiin. Raflassa oli 2 isoa telsua, joista melskasi Suomi-Venäjä MM-lätkämatsin 1. erä. Pojat roudasivat kamansa ripeästi, varsikin rumpali Silppu, joka intoutui esittelemään uutta 18x8 Kumu-bassariaan sekä siihen liitettyjä kilkattimia ja kiinnikkeitä. Sain säälistä laittaa paikoilleen yhden (1) symboolin.
Lätkämatsissa tuli erätauon paikka. Pojat ilmoittivat, ettei Piratista saakaan safkaa, vaikka ennen on saanut. Pojat vaativat, että opastan paikallisena natiivina heidät johonkin hemaisevaan larulaiseen ruokaravintolaan, sillä heidän on nälkä. Ok. Ohjasin heput saman Gyldenintien varrella olevaan laadukkaaseen ja siistiin Casa Mare-ravintolaan, jossa oli vielä keittiö auki. Ruokapuoli oli täysin tyhjänä ja baaripuoli oli kuin ammuttuna juopuneista lätkäfaneista, jotka silmät kiiluen tölläsivät isoa skriinitelkkaa. Pojat tilasivat pitsaa, tuota ruuista jalointa. Samille vege, Silpulle Frutti di Mare ja Jämälle joku Speciale. Juomiksi kokista ja vettä. Itse tyydyin pelkkään 4 olueeseen ja 4 Margarita-drinkkiin. Ei ollut nälkä.
Kesken poikien ruokailun paikan baaripuolen yleisö räjähti. Suomen 19-vuotias Mikael Granlund teki täysin legendaarisen veivimaalin Venäjän hölmistyneen veskarin taakse. Katsoin maalin monta kertaa perättäin kertauksena. Kyllä tuossa tarkassa ja varmassa vippamaalissa oli samaa armottomuutta, uhmamieltä ja uhrautuvaisuutta kuin eräässä laukauksessa joka kajahti senaatin portaikossa 16. kesäkuuta 1904. Suomi voittikin alistuneen Venäjän lopulta täysin ansaitusti lukemin 3-0.
Pojat saivat pitsansa syötyä. Harkitsin hetken Jämän pitsanjämien syömistä, mutta totesin tilanteen olevan liian symbaalinen: Jämän jämät. Pojat maksoivat kukin omat laskunsa ja jättivät kokiksensa miltei juomatta, mitä ihmettelin ääneen: "miten niin?, meillä on varaa siihen!" Justjoo. Palasimme takaisin rav. Pirattiin, jossa odotti poikien coverkeikka. Väsähdin ravintoloiden välissä kävellessäni niin, että ilmoitin lähteväni himppeen. Nää coverkeikat on jo niin nähty. Kävelin lyhyen matkan kotiin. Näin matkalla DLX-musiikin huippumyyjä Mega-Ilen, jota tervehdin käsipäivää.
Koska unohdin ottaa kuvan Silppurin rummista, niin laitan kuvan myytävänä olevasta Sabian APX-16 crashistani. Hintapyyntö on 120 ¤.Kirjoittanut hemmo 14.05.2011 | |  |
