Päätin nyt sitten kirjoittaa jotain tällaisesta pienestä projektistani. Itse tekemisessä ei ole juuri kirjoitettavaa, joten sivuutan ne parilla lauseella ja keskityn tekstissä enemmän siihen miten tähän päädyin ja miten sit kävikään.
Ensin oli idea... Ei ehkä mikään maailman ihmeellisin idea mutta sen verran erilainen, että se ei unohtunut ..Idea oli "Kitara jossa on liikuteltava mikki". Miksi ? ... no miksei .. olishan semmonen hieno .. kai ..Ja kun se jäi vaivaamaan, niin päätin, että kyllähän semmonen on saatava, kunhan siitä ei tule turhan kallista ikuisuuprojektia.
No kyllähän googletus (esim sanoilla: "movable instrument pickup") löytää jotain patentteja ja keskustelua aiheesta, mutta ei nuo mulle oikein soveltunut. Joko vähän turhan rajoittuneita liikkeltään tai sitten turhan paljon hommaa ainakin näin ensimmäiseksi versioksi. Aika harrastuksiin on kortilla, niin isosta työmäärästä seuraa hyvin todennäköisesti ikuisuusprojekti. Ja mitäs sitten jos onkin ihan kehno idea. Olishan se kiva saada kitara takaisin normaaliksi, ettei tarvitse roskiin heittää.
Tässä vaiheessa oli aika selvää että ratkaisu pitää tehdä jotenkin plexiin, mutta en usko, että korkeudensäätöruuvit oikein kestäisivät liikuttelua, joten sen takia pari ideaa roskiin. Sen jälkeen päädyin tällaiseen liikuteltavaan mikkilevyyn.
Samaan aikaa rupesin etsimään sopivaa kitaraa tähän projektiin. Iso plexi ja jos on paljon koloa valmiiksi alla, niin sitä parempi. No tässä vaiheessahan tulee ensimmäinen mieleen strato-mallinen kitara ja olishan se ollut varmasti helpoin vaihtoehto, kun sopivia valmiiksi muotoon leikattuja plexejäkin olis löytynyt.
Mutta jostain syystä en ole turhan innostunut tästä mallista. Ehkä se on turhan traditionaalinen tällaiseen projektiin ... Päädyin SG / Jazzmaster vaihtoehtoihin ja torilta löytyikin sopuhintaan sunsmile jazzmaster kopio. Kaverilta ostin plexin ja torilta löytyi myös Kent Armstrong hot rails mikki. Tämä oliskin ollut todella hyvä vaihtoehto, mutta toinen käämi tuntuisi olevan rikki, joten tästä sai käyttöön vaan puolet, eikä tämmöinen rajoite innostanut. Mielestäni tämä toimi kyllä projektin alussa kun testasin ilman puolitusta, mutta pitää joskus tutkia paremmin. Myöhemmin tuli kuitenin toiseen kitaraan hommattua Seymour Duncan Distortion, joka ei kyseiseen kitaraan oikeen sopinut, joten otin sen tähän käyttöön.
Kun osat (paitsi Distortion) oli kasassa, niin piirtelin plexiin suunnitelmat muodosta käyttäen vanhaa plexiä suuntaa-antavana muottina. Plexiä piti suurentaa aikapaljon, ettei työn jälki jää liian hyvin näkyviin. Kaverilta sain myös lainaan dremeliin liitettävän yläjyrsin telineen, mikä oli kyllä todella kätevä. Isompikin jyrsin olisi ollut käytettävissä, mutta talvi ja kylmä autotalli ei kiinnostanut, sekä olisin varmasti tuhonnut kitaran maalipinnan. Käytännössä "jyrsin" ylimääräiset pois dremelillä (jossa sirkkelipää), taltalla ja vasaralla. Plexiin tein nuo reiät dremelillä (yläjyrsin teline + jyrsinterä) ja reunat mutoilin vannesahalla. Tämän jälkeen tein mikille tuon pidikkeen samaan tyyliin ja pienten muokkausten jälkeen projekti olikin ensimmäisen kerran valmis. Toisella valmistumiskerralla tuli uusi mikki ja pidike.
En oikeen tykännyt tuosta sunsmilen kaulasta ja minua on aina kiinnostanut kokeilla tuota lovettua kaulaa, joten tuumasta toimeen. Suojasin nauhat maalausteipillä (paksua muovista) ja ei muutakun dremeli laulamaan. Olisi se viila ollut tarkempi, mutta ei tässä nyt olla taidetta tekemässä. Tän kaulan soitettavuudelle teki kyllä todella hyvää. Soittotunteja tässä vaiheessa takana vasta noin 10 tuolla kaulalla ,mutta vaikka onkin hyvän oloinen, niin en muihin kitaroihin tätä kyllä ole tekemässä. Tämän jälkeen projekti olikin sitten kolmannen ja ainakin toistaiseksi viimeisen kerran valmis.
Projekti onnistui hyvin ja mielestäni lopputulos on varsinkin hinta-laatusuhteeltaan hyvä. En tiedä mitä saavuttaisin tekemällä jonkun toisenlaisen ratkaisun mikin liikuttamiseen, joten tuskin tulen tekemään. Uskon että liikuttamisen ääni kuuluu aina mikistä lävitse. Jos toisenlainen pitäisi tehdä, niin varmastikin tekisin pitkän hahlon keskelle mikkikolon pohjaa, jossa olisi kiinni liikuteltava tappi, jonka päässä olisi U:n muotoinen pidike mikille. Mikkiä voisi liikutella hahlossa jonkun kahvan avulla ja olisi joku kiristysmekanismi. Näin mikkiä voisi pyörittää miten paljon vaan, sekä mikin voisi liikuttaa ihan ääripäihin. En nyt pelkästä mielenkiinnosta innostu kyllä ajatuksesta ruveta moista tekemään.
Jos negatiivisia puolia miettiin, niin pieni pettymys on, että mikin liikuttamisesta tuleva "ssshhhh" ääni kuuluu kovana mikin kautta, joten tän jatkokehittäminen soiton aikana liikuteltavaks saa kyllä jäädä, jos ei kuuluis, niin vois olla kyllä hieno efekti. Kokemattomana menin loveamaan kaulan turhan syvältä, jolloin muutamat inlayt lähti pois ja pitää jossain välissä kehittää jotain, millä noi kolot voisi piilottaa. Loveukset voisi olla paljon matalammat, eikä loveusten tarvitsisi mennä noin lähelle nauhoja. Tein vähän naarmuja nauhoihin ihan tuon takia. Naarmut ei onneksi vaikuta soittoon.
Positiivisiakin puolia toki löytyy. Idea on vieläkin hieno ja toimiva, mikä on pääasia. Kun sopiva kohta löytyy, niin mikin voi kiristaa, eikä itsestäänliikumista tarvitse pelätä. Normaalisti tulee kyllä käytettyä kohtuu löysällä, joten piisien välillä tulee liikuteltua. Lovetulla kaulalla pysty helposti soittaa reenit, ilman että sormet kipeytyivät. Soundiltaa aikas monipuolinen kitara ja koska en ole ikinä ihmeemmin välittänyt keskimikin (HSH kitaroissa) soundista, tämä on hieno vaihtoehto. Lisäkis mikkiä tulee käytetty paljon vähän vinossa. HHH-konfiguraation kitaroista ei ole kokemusta, mutta voisin kuvitella, että jos pistää sellaiseen 3 samanlaista mikkiä ja switchillä vain mikin valinta ja vaikka push/pull potikkaan splitti, niin pääsee kyllä soundillisesti aika lähelle, eikä väliasennoista löydy mitään turhan mullistavaa, mutta on tämä mielestäni hienompi ( miltei objektiivinen mielipide =) ) vaihtoehto ja myös halvempi.
Nyt on alkuinnostuksenkin takia ollut keppi kohtuullisen ahkerassa kätössä, mutta eiköhän tuolle käyttöä tule myöhemminkin löytymään. Toistaiseski ainoa jatkoprojekti on virittimien vaihto, mutta eihän sitä tiedä, mitä vielä tuohon keksii tuunata.
Budjetti:
Kitara + laukku posteineen : -140¤
Kent Armstrong hot rails mikki: -30¤
Myin mukana tulleet mikit: +25¤ - postitus noin 3¤
Plexi: -10¤ (tai jotain sinnepäin)
Jyrsinterä dremeliin: -3¤ (noin)
Hiontapaketti dremeliin: -8¤ (noin)
Seymour Duncan Distortion: -50¤
------------------------------------
Yhteensä: -219¤
Lopuksi kovasti kiitoksi kaikille, jotka myivät tai lainasivat tavaraa tätä projektia varten!
ps. Ehkä pistän parempia kuvia jos, muistan jaksan tmsKirjoittanut mcine 04.05.2011 | |  
|
