31.01.2011: Rankkuri 28.1.2011 @ Darkside Club
Jepa. Tylsät työpäivät ovat tuottoisia. Siis tässäpä nyt ensimmäinen sekä koskaan että tänä vuonna kirjoittamani tällainen mikätämänytonkaan.
Vuoden ensimmäiselle keikalle tuli lampsittua suoraan samasta paikasta minne olen taas kaikin tavoin hikisen viikonlopun jälkeen palannut ja missä istun parhaillaankin tätä kirjoittamassa. Tuo paikka on siis työpaikkani, joksi en ikävä kyllä voi kutsua sitä anniskelu ravintolaa jossa tämä kaikki hyvä ja tavoittelemisen arvoinen tapahtui. Paikka oli siis Darkside Club jossa ilta vietettiin ihqsti kaikkien enemmän tai vähemmän tuttujen ihmisten kanssa.
Ensimmäisenä soittanut Cause of Death jäi kuulematta koska nautin kotona supersankarielokuvasta kello yhteentoista asti. Pahoitteluni. Ensi kerralla yritän kovemmin. Kaikesta päätellen he ovat saaneet pyörät pyörimään ja sirkkelit soimaan.
Turkulaista Mystonsia kuulin minuutin mittaisen soundcheckin ja viimeisen kipaleen verran. Ja hyvältä kuulosti. "hevi" duon Grungen sekainen synkkä rokki teki vaikutuksen ja odotan mielenkiinnolla että pääsen näkemään poijjaat uudemman kerran ja paremmalla ajalla.
Saatanat marionetit jyräsivät tuttuun tapaan kunnialla läpi oman osuutensa niinkuin kunnon Dark Vortex metalli-bändin kuuluukin.
Rankkuri pomppasi lauteille joskus klo yhden maissa kun koka kola ja kahvi vielä jylläsivät iloisesti suonissa. Soittaja katras oli sonnustautunut diktaattoreiksi joista kansan oli äänestettävä suosikki holhoojansa. Ehdolla olivat Idi Amin, Richard Nixon, Pol Pot, Fidel Castro sekä Leonid Breshnev! Koko tapahtumaa juonsi kaikkien punaniskojen kuningas: Piru!
Koska lopputulos ei ole enää yllätys kenellekään, sanottakoon että vaikka kilpailu oli tiukka, kiistaton voittaja oli yön musta Idi Amin punaruudullisessa kiltissään, joka myös maksoi kalavelkansa yleisölle sen ansioiden mukaan.
Miksauksesta vastasi Cause of Deathin ja Frozen Seamenin Otto.
Monitorointi hieman pelotti sillä käytimme Rankkurin Kone - kappaleessa konerumpuja jotka checkin aikana jäivät välillä huolestuttavan hiljaiselle. Riskejä välttääkseni päätin kuitenkin olla soittamatta mitään koneiden soidessa. Olen hyvin tyytyväinen ratkaisuun. Muuten monitorointi toimi yllättävän hyvin... siis rumpalille.
Vielä yllättävämpää oli kuitenkin että kitaristimme ei meinannut välillä kuulla rumpuja vaan viittilöi kaiken keskellä minua soittamaan kovempaa. En ollut uskoa silmiäni ja kieltäydyin kunniasta luottaen omaan vainoharhaisuuteeni ja paranormaaleihin poltergeist ilmiöihin enemmän kuin tuohon kielisoittajan epämääräiseen kekkulointiin etusormi pystyssä. Rummut ei muka kuulu???
Tavoistani poiketen kun olin vieläpä valinnut tuttujen RegalTip 7A keppien korvaajiksi tukevammat ProMarkin 5A (vai oliko senyt sittenkin B ... ) American Hickoryset pamput. Tähän oli syynä Disquiet Animuksen kannumies (jonka nimeä en - anteeksi vain - nyt muista mutta jonka työskentelyä ei voinut kuin ihailla) joka viime vuonna Heavy Cornerin keikalla ihmetyksekseni suosi noita 5:n paksuisia keppejä ... jazztaustasta huolimatta. Nyt tiedan miksi. Paksut kepithän tuntuvat soittavan melkein itsekseen. Tempo pysyi helpommin hanskassa ja ylimääräiset fillit ja päristelyt jäi suorittamatta. Muutenkin olo oli kuin dieselveturin kuljettajalla Pukinmäessä.
Ainoa mikä häiritsi oli silmissä kirvelevä chilimarinadi joka työntyi väkisin läpi otsalla henkeään haukkovien hikirauhasten. Oloa ei suinkaan helpottanut selkäni takana paahtava lämpöpatteri joka ulkona paukkuvan pakkasen takia oli väännetty kakkoon. Ja jotta en vahingossakaan saisi levähdettyä hetkeäkään, puhemiehemme tarvitsi taustamusiikkia spiikkiensä tueksi piisien välillä. Yritä siinä nyt sitten pyyhkiä hikeä, juoda ja soittaa sambaa yhtäaikaa. Pari kappaletta n. keikan kolmannen neljänneksen kohdalla jouduin soittamaan silmät kiinni. Sekä kirvelyn että silkan väsymyksen takia. Jonkin sortin kuntoilu harrastus olisi viisas veto mutta voin hyvällä omallatunnolla vannoa että aloitan moiset aikaa vievät hössykset vasta kun talouteni riippuu rumpujen soitosta :D
Keikka meni kaiken kaikkiaan soitannollisesti hyvin. Pari luotettavaa lähdettä sanoi että soundi oli epäselvää muhjua. Paikan takia en ihmettele sitä yhtään. Paljaat betoniseinät tunnetusti eivät ole akustisesti kovin kiehtovia. Muuten paikka oli mukava. Legendaarisesta Factorystä tuttu Santtu piti soittajien tarpeista niin hyvää huolta kuin odottaa saattaa (ja uskokaa tai älkää mutta tämä ei oikeasti ole sarkasmia). Myös jonkinmoinen backstagen korvikkeesta käyvä raikkaan tiskiveden tuoksuinen nurkka oli pystytty arvon artisteille osoittamaan.
Kaiken kaikkiaan meno oli tuona talvisena perjantaina kovaa, ja tunnelma säästä huolimatta lämmin.
Kiitos, yleisölle, bändeille, ja paikalle.... ja tietenkin teille arvoisa lukija :)
-Napoleon Rankkuri-
(p.s: ikäväkseni en voi liittää tähän kuvia koska niitä ei - ainakaan toistaiseksi - ole, tai ainakaan en tiedä niiden olemisesta mitn. ehkä saan asia korjattua, ehkä en. Jos joku ihan aikuisten oikeesti on kiinnostunu niin niitä suattaapi löytyi joiltakin tunnetuilta sosiaalisen median sivustoilta. Toisaalta ... suattaapi myös olla löytymättä. Who knows. Halleluja! Praise the Lord.)Kirjoittanut don_D.o.e. 31.01.2011 |
Arvostelu
Kommentit
|  | | Artikkelit: Bändipäiväkirja Tulostettava versio Lähetä pikaviesti kirjoittajalle |
