04.04.2009: JD-trio Piratissa 03.04.2009
Varastin syksyllä 2007 Joe Doakes-coveryhtyeen akkaritriokokoonpanolta keikan tunkemalla väkisin jonkun vidun Sedulan stagelle virvelirumpuineni sekoilemaan. Piti soittaa ihan huumorilla vain 1 biisi ja häippästä sitten, mutta se 1 biisi menikin niin hyvin, että poijjaat, plösö-Pasi (laulu), bigmäck-Sami (lead-kitara) ja kultakutri-Jämä (lakaisu ja harjaaminen) pyysivät yllättäen soittamaan kanssaan kaikki kolme (3) settiä. Luulin tuolloin, että moinen törkyily ei enää ikinä tule toistumaan. Heh, vähänpä tiesin.
Perjantai 03.04.2009 alkoi melko tavallisesti. Heräsin väsyneenä ja vääntäydyin töihin, jossa oli liian kiire ja kaikki tunkivat puheilleni. Suomen Valtio on tehnyt mulle sellaisen oharin, että menivät, perkele, päättämään määräaikaisesta 10 % suhdannetuesta korjausrakentamiselle aiheuttaen sen, että muutoinkin turhan kiireinen korjausrakentamiseen liittyvä päivätyöni on entistäkin hektisempää. Vitun runkkarit. Painuisivat vittuun. Ensi kerralla tulette saatana meikäläiseltä ensin kysymään lupaa moiselle ääliöpäätökselle.
Livahdin töistä ennen aikojaan ja päätin käydä thaihieronnassa, joka teki gutaa. Kurvailin ratikalla pitkin Stadia eessuntaas. Perjantai on viikon kohokohta, kun pääsee pänditreeneihin rentoutumaan ja, ehkä, ottamaan pari siideriä.
Harjoitukset sujuivat poikkeuksellisen hyvin, mikä kohotti mielialaa suuresti. Basisti Ördä lähti taas ennen aikojaan himaan vonkaamaan piparia ja jäimme kahden kitaristi Pillu-Mannisen kera ja teimme koeäänityksiä äskettäin hankkimallani Yamaha PocketTrak-stereoäänitelaitteella. Manninenkin lähti kotiinsa, luultavasti sekin vonkaamaan, ja jäin yksi virittelemään äskettäin hankkimaani Kumu-rumpusettiä, jonka sainkin oivaan iskuun. Viritellessäni virkistin itseäni parilla-kuudellatoista viskimoukulla, koska ei tarvinnut enää olla selvin päin.
Ihasteluani tovin aikaa Kumujani, päätin poistua kotiin rakkaan perheeni luo. Päätin hetken mielenjohteesta ottaa mukaan 18-tuumaisen Zildjan A. crash-ride-pellin, jonka aion luultavasti myydä Muusikoiden.netin Torilla, koska se ei sovellu nykyisten Sabian-symbaalieni sekaan.
Kävellessäni Nokalta kohti Espaa muistin, että Joe Doakes akkaritriolla oli samana iltana keikka Larun paikallisessa Piratti-nimisessä paskaräkälässä. Soitin siinä samassa Jämälle, joka kertoi, että 1.setti on juuri alkamassa ja mun olisi syytä kiirehtiä paikalle. Jämä pyysi myös mua tuomaan mukanani virvelin ja sudit keikan varastamista varten. En kuitenkaan enää jaksanut vääntäytyä takaisin treenikselle hakemaan pyydettyjä tarvikkeita, vaan nappasin taksin Laruun, tuohon mestaan karuun.
Taksi maksoi sikamaiset 15,90 euroa, joka on munsta liian kova hinta. Päästyäni paikalle, totesin tilanteen viileästi. Pojat soittivat ekaa settiä isohkon ravintolasalin päässä baarituoleilla ja tunnelma oli todella ankea, siis erittäin todella. Paikalla ei ollut juurikaan ryyppääjiä eikä siis yleisöä, ehkä noin 12-15 päätä. Mietin siinä itsekseni, että jos ikinä joutuisin tekemään työkseni moista paskaduunia, niin mut saisi kyllä ampua, vaikka 5 kertaa päähän. Tilanne oli kuin coverpändin käsikirjasta kohdasta tylsä keikka: ketään ei vittu kiinnosta pätkääkään ja nekin on kännissä. Yritä siinä sitten kohottaa katsojien mielialaa ja kehottaa niitä tuhlaamaan vähäiset roponsa paikan liian kalliisiin juomiin. Pyh!
Noh, kohottaakseni paikan ilmapiiriä ja tunnelmaa päätin keksiä keinon tunkea taas lavalle viihdyttämään ja komppaamaan bändiä. Ongelma oli tässä: oli mukana vain 1 pelti, eikä kapuloita, risukeppejä, suteja eikä varsinkaan peltitelinettä. Hmm....mikä neuvoksi?
Pidin pienen tuumaustauon ja otin tiskiltä sikahintaisen 5 e lonkeron jäillä ja mietin keinoa päästä soittamaan lavalle. Livahdin ravintolan keittiöön löytääkseni jotain puista kapulaa muistuttavaa kapustaa, mutta kokin uhkailu pippurisumutteella sain minut ottamaan pikaiset lähtöpassit.
Sitten, tadaa, hoksasin tiskiltä kasan muovisia Koskenkorva-drinkkisekoitustikkuja. Voila! Nappasin pari sellaista mukaani, pellin ja 2 matalaa baarituolia ja ryntäsin lavalle kesken setin anteeksipyydellen: "sori jätkät, mut pakko päästä vetään". Kundeja nauratti, ne on kai jo tottuneet tai turtuneet kaameaan ördäämiseeni.
Asetin sen symbaalin toisen tuolin päälle ja ryhdyin soittamaan mukana poikain hard rock-pitoista settiä, jota en edelleenkään tunne omimmakseni. Yllättäen se pelkkä ride-pelti olikin sangen toimiva poikien akkarien seassa. Varoin huolella liidaamasta sekä soittamasta liian kovaa. Seurailin, mielestäni, ihan kivasti mukana soiton seassa ja huomasin, että siitä yhdestä (1) pellistäkin saa jo useampia sävyä irti, kun oikein keksii ja oivaltaa. Naputtelin parissa biisissä toisella muovitikulla myös viereistä pöydänpintaa, mutta lopetin, kun huomasin pöytään jäävän jälkiä.
Joe Doakes-poikia on pakko kehua. Bigmäck-Sami oli todella kova, lähes virtuoottinen kitaristi, vaikka onkin läski sika. Plösö-Pasi laulaa sävykkään erinomaisesti ja osaa mikkitekniikan eli kykenee laulamaan kauempaa ja lähempää mikkiä. Kultakutri-Jämä on helvetin mukava jätkä ja kova panomies. No okei, ihan kivasti harjaa ja lakaisee akkarilla myös.
Biisien lomassa pyrin innostamaan vähälukuista yleisöä taputtamalla itse aplodeja pändille ja itselleni ns. esitaputtajana ja se muuten toimii. Kokeilkaapa itse.
Toisen setin jälkeen olin jo melko puhki ja pakkasin kamani ja olin jo lähdössä kohti kotia, kun Sami komensi takaisin lavalle kolmanteen settiin: "et lähe vittu mihkää". Okei, okei. Soitetaan sitte. Setin päätteeksi halailin pojat pyllystä puristaen ja lähdin ripeästi himaan. Se on moro, nääs. Kävelin lyhyen matkan kotiin. Satoi. Tukkani kastui, mutta se ei haitannut, koska päivä oli ollut antoisa.
Tehkää läskit perässä. Tehkää tekin parannus ja laihduttakaa tai pierasette imelät!Kirjoittanut hemmo 04.04.2009 | |  |
Arvostelu
Kommentit
|  | | Artikkelit: Keikkatunnelmat Tulostettava versio Tulostettava version ilman kuvia Lähetä pikaviesti kirjoittajalle |
