13.09.2008: Jälkimaut: Fogerty 26.5.2008 Hartwall Ar...

Tein tämän kevyen arvion yhdelle kaverille tuoreeltaan mutta julkaisen sen vasta nyt kun liityin vasta hiljattain tänne. Tämä on ensimmäinen kerta kun näin Fogertyn joten en pysty arvioimaan miehen livekehitystä. Tosin YouTubesta olen katsonut sekä CCR-aikaisia että uudempia vetoja. Yksi Suomen johtavista CCR-faneista Jukka Leino arvioi konsertin korkealle: ”Sijoitan sen omaan TOP 5 -listaani näkemistäni John Fogertyn keikoista ja toiseksi parhaaksi Suomen keikoista. Vuoden 1997 (26.7.1997) täysille katsomoille soitettua Hartwall Areenan keikkaa on vaikea ylittää tunnelmaltaan.” Itsekin olen aika kova Fogerty-fani ja olen kuunnellut ja kuuntelen edelleen varsin paljon hänen musiikkiaan. Jonkun verran on tullut myös itse niitä piisejä rämpyteltyä. Permanto C rivi 16 paikka 13. Teatterikiikarit. Mies oli nyt mielestäni erinomaisessa kunnossa ja hänen laulunsa ja soittonsa olivat sitä itseään. Laulu oli suorastaan loistavaa ja sen varassahan koko homma lepää. Joitakin "liian" pitkiä ja välillä aavistuksen juntahtavia kitarasooloja mutta ehdottomasti tunnistettavaa ja nautittavaa Fogertya. Mielenkiinnolla odotin näkyykö ne 90-luvun pikkausharjoitukset jotenkin soitossa ja kyllähän se kitara sitten nakuttikin erityisesti kiperämmällä countryosastolla mallikkaasti. Fogertyhan ei ole mikään maailman ykköskitaristi mutta varmasti maailman ykköskitaristi soittamaan omia piisejään. Bändi oli iso, Fogertyn lisäksi basisti, rumpali ja neljä muuta soittajaa. Näistä neljästä yksi soitti suurimman osan aikaa koskettimia ja yksi mandoliinia, banjoa, viulua tai stilikkaa. Kaksi soitti pelkästään kitaroita, ja lähes pelkästään sähkökitaroita, ja lähes pelkästään Les Pauleja. Joissakin kappaleissa kosketinsoittaja ja multimies soittivat myös kitaroita, jolloin lavalla oli Fogertyn lisäksi neljä komppikitaristia! Yksinkertaisissa piiseissä tämä oli jo liikaa vaikka kitarat olikin miksattu aika alas. Ajoittain musiikki ei hengittänyt. Kun kuuntelee loppuajan CCR-trion parhaita livevetoja, ei niihin kaipaa oikeastaan mitään lisää. Osansa asiassa on varmaan myös rumpalilla - Cliffordin letkeyttä jäin ehkä vähän kaipaamaan. Vai mitä second-linea se onkaan. Toisaalta silloin kun kosketinsoittaja oli pulpetissaan ja multimies maniskan/viulun/stilikan varressa, countrypiisit ja balladit soivat todella upeasti. Tältä osastolta jäivät mieleen erityisesti Have You Ever Seen the Rain ja uuden levyn Broken Down Cowboy. Ja rumpalilla oli kyllä korvaa olla ylisoittamatta näissä. Yleisesti piisien sovitukset noudattivat pääasiassa originaalien henkeä, ja apukitaristit lauloivat stemmoja vähintäänkin pätevästi - tämä oli varmaan osasyy siihen että niitä miehiä oli lavalla niinkin paljon. Bad Moon Rising oli kyllä liian nopea ja hengetön humppa, letkeä rentous puuttui kokonaan. Toisaalta esim. Midnight Special oli todella onnistunut veto, kosketinsoittajan Rhodes-fillit toivat vanhaan laukkaan uutta väriä. Myös taatut klassikot kuten Who'll Stop the Rain ja Lookin Out My Back Door toimivat hyvin. Tykkäsin myös uudelta levyltä otetusta Cream-henkisestä mutta modernisti toteutetusta palasta Somebody Help Me. Fogertylla oli vajaa kymmenkunta kitaraa joita hän vaihtoi lähes joka numeroon. (Maaliskuun -08 Guitar Playerissähän on iso juttu miehestä ja kamoista.) Nyt oli ainakin Gold Top Les Paul, musta Les Paul Custom, Rickenbacker, useampi PRS, useampi Music Man /Ernie Ball ja Taylorin akustinen. Bogner-combo ja kaksi isoa Bogner (?) -kaappia kallistettuna. Langattomasti veti, eikä tietenkään mitään pedaaleja omissa jaloissa. Iso ja selkeä soundi, ja kitaroiden vaihtuessa soundikin aina vaihtui (ainakin minun korviini). Sininen Fortunate Son -ruutupaita. Sellainen piti tietenkin saada. Jouduimme lähtemään kolme piisiä ennen loppua Tampereen-junalle. Settilista F:n omalla sivustolla http://www.johnfogerty.com/setlists.html#20080526 Paikallista CCR-fanitusta: http://www.kolumbus.fi/profinium/fff/index.htm Hankin vasta konsertin jälkeen miehen uusimman Revival-levyn ja siitä on kasvanut minulle samantasoinen Fogerty-levy kuin mikä tahansa vanhoista kunnon CCR-plätyistä. Mies on voimissaan. Tiedoksi niille jotka jäivät keikasta paitsi: kiertueen päättänyt Lontoon Albert Hallin konsertti tullaan julkaisemaan DVD:nä ja CD:nä. Pitänee hankkia. Kirjoittanut krk 13.09.2008

Arvostelu

(6 arvostelijaa)

Kirjaudu sisään arvostellaksesi!

Kommentit

Yhteensä 3 kommenttia. Lisää kommentti!

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle