WOLF SS mitäpäs mitäpäs?
Hetkellinen mielenhäiriö yllätti ystävänne ketun tässä taannoin, ja oivallisesti sattuikin juuri sillä hetkellä Mnetin soitinpalstalta silmiin mahdollisuus osallistua kimppatilaukseen tehtaalta.
Tarjottavana oli kuivalahovaahterainen läpirungon kaulallinen kitara todella kilpailukykyisehköön hintaan, Tree-of-life otelautakuviolla ja herkuilla jos minkälaisilla. Ainoa joka pikku kettua suretti, oli se, että mainittu soitin oli varustettu vibraveivitallalla, joka, kuten tiedetään, on hieman hankala säädellä.
Mutta, hinnan edullisuus iski kuin miljoona volttia, joten eikun hankinnoille!
Saapui soitin
Matkahuolloitse tänne metsän perukoille, ja ripein tassuin loota auki! Oi, ihan nätti oli se, mattalakattu ja kevyehkö! Sitä kannatti jo hieman pitempään ihailla. Vanhana pre-sales fiksaajana toki oli tiedossa, mitä soitin, vallankin kunnollinen, vaatii! Mutta kas, miltei vireessä oli pahus, pitkän matkan tehneenäkin, Korean niemimaalta Suomen ankaraan talveen (hihitys) saapuneena. Syynä varmaan roikkulapussa (eli hang-tagissa, ainoa kirjallinen dokumentti muuten soittimen mukana) ilmoitettu: Tää kitara on varustettu D Addarion kielillä, nääs!
No, mitäpäs? Aika harvoin on soittimet tehtaan jäljiltä plug and play, jotain on oltava! Lisenssi- Floyd Rose suorassa, kitara vireessä, Wilkinsonin logolla virikoneet, nauhanpäät ja kaulan tuntuma muutenkin kiva, satin finish, hiukka flat D profiili, lukkosatula jonka alapuolella volute..
Soittimessa on siis läpirungon kaula, neckthru, jonka ovat tuntemattoman tehtaan näppäräsormiset korealaiset (näin ilmoitettu Wolf-yhtiön toimesta) konstruoineet vaivoja säästämättä 5 palasta vaahteraa ja (luultavasti) mahonkia, eli klassinen läpirungon vaahterakaula 2 tummalla ohuella soirolla. Rungon siipiä vasten on vielä soirot, tummempaa puuta eli katsottuna tarkemmin, pähkinäpuuta. Otelauta on tehtaan ilmoituksen mukaan eebeniä, vaan tässä yksilössä oli kyllä eeben aika etäällä, ruusupuinen otelauta kohtuullisen hyvin istutetulla helmiäis-TOL-köynnöskuviolla. Muutama huomautus jäljempänä..
Kuullaanpa kuulu
Napsaisipa soittaja uskollisen Peavey 212 Classicin tuolta 70-luvulta tulille, ja, koska kyseessä on sähkökitara-soitin niin toki on testattava sointi! Kitara on varustettu seuraavilla herkuilla: 2 humbucker-mikrofonia, tuntemattoman valmistajan, varustettuna blade-tyyppisillä napaliuskoilla. Master volume, master tone ja F**r- tyyppinen lever switch mikkien vaihtoon. Ensin kurkkaamme toki konehuoneeseen, jonka pohjalevy on mustaa ohuehkoa muovia, ruuveissa on säästetty kokonaista 2 eli pari ruuvia lisää kiinnitykseen ei pahaa tekisi, jos tuo muovi ryhtyy vaikka taipuilemaan. Hieman konehuoneen pohjaluukun koko hämmästyttää, semminkin kun siellä sisällä ei paljoa kamaa ole. Mahtuisi sinne jopa aktiivietuaste ja vaikka mitä, tai useita 9 v paristoja.. Johdotus on siistiä, kovin runsaasti ei ole suojaamattomia hyppylankoja. Konehuone on maalattu mustalla maalilla, joka tarttuu hieman sormiin.. johtavaa carbon painttia suojaukseen käytetty?? Tämän hintaisessa kitarassa! Mutta voi, ei se anna lukemaa minkäänlaista, jos se on hiilipohjaista maalia, niin liian ohuelti on maalattu, että siitä sähköisesti hyötyä olisi. Näkönä vaan, niinku Jaakkola kirkossa, sanovat vanhat ihmiset täälläpäin.
Mikrohvoonin-piuhat näyttää olevan valmiina vaikka puolituksiin, tahi sarjaan-rinnankytkentään, 4+ -johdotus mikeissä, jotka antavat DC-vastuslukemiksi 16,11 ja 16,42 kilo-ohmia..odotus tehokkaista humppareista nousee. Katsotaanpas vielä tuonne jousipoteroon kuitenkin! Hmm..3 jousta, viuhkaan laitettu. Jousipirrasta taas mutinaa.. Ohuilla ruuveilla, ja vinottain ylös jätetty (tehtaalla helpompi yläviistoon asentaa) joka altistaa kiinnitysruuvit kovakätisen veivinkäytön armoille. Kielimaadotus kyllä on todella heiveröisesti jousipirtaan juotettu, mutta näkyy johtavan kuitenkin Jousipoteron suojalevyn upotuksen reunatkin vedetty tuolla mustalla hiili-maalilla Jousipoteron pohjasta löytyy tekijän merkki X 4..jännää.. Mutta mitäpäs tuolla reunassa?? No huh, on mikkikoloa tehdessä tullutkin jyrsittyä läpi rungon, vahingossavoi sitä.
Vahvistin lämminnyt, otetaanpas soundit! Ei paha, aika tehoisa, hieman tunkkainen ja erottelussa sointu-soitossa kyllä vois parantaa. Mikkiswitchi perus itämainen, hieman heiveröisen tuntuinen. Sen voisi vaihtaa kyllä, hyvin asennettu, mutta uppokantaruuvien funktiohan olisi, että ne kanteen upotetaan.. Ilmeisesti kiireessä jäänyt senkkaukset tekemättä.
Tuomio sähkö-äänestä: Kyllä näillä mikeillä juttuun tulee, ja aina paremmin, jos hintalappua katsoo. Samoin muu rauta, toki ketut ei ole kovia vibra-kampelan vääntäjiä. Toisaalta, uskoisin tuon lisenssi-Floikan kestävän jonkin verran käyttöä, mitä taas vastajousien pirta tai paremminkin ne ruuvit ehkä ei. Ja saisi se pirta likempänä sitä kolon pohjaakin olla.
Ja sitten nähdään näky!
Sen esitteen kuvan perusteella luodut odotukset tuosta spalttivaahterakannesta eivät kyllä vastaa itse kitaraa. Ei loimua vaahterassa, ei juurikaan noita kuivalaho-juovia eikä pilkkuja (homejuusto), mutta olipa sentään 2 isompaa ja lukuisia pienempiä toukanreikiä. (Spalt maplessa usein on) Reiät on huolella massatäytetty kyllä. Vaahterakansi on hyvä, ja siis yleensäkin puut sekä viimeistely. Vaahteran ja pohjan mahongin välissä on joku todella ohut viilu, ehkä pähkinäpuuta, joka antaa viimeistelylle vielä lisää hohtoa.
Otelaudan upotukset on kohtuulliset vähintäänkin, ainoastaan muutamassa on jouduttu upotuksen reunaa fillerillä parsimaan (ja yhdessä kohtaa jäänyt laittamatta) Otelautamerkkien materiaalista ei aivan selvää kuvaa saa, jos se on keinohelmiäistä, niin sitten erittäin laadukasta sellaista. Pari merkkiä (lehvää) on pakotettu liian tarkkaan upotuskoloon, ja ovat katkenneet. Otelaudan materiaali tosiaan poikkeaa täysin ilmoitetusta eebenistä, tämä on ruusupuuta. Yhdessä nauhavälissä on kaivertajalle käynyt vahinko, ja jyrsin on hyökännyt otelautaan jättäen kuopan. Sitä on koitettu fillerillä tasoittaa, mutta ei täysin onnistuneesti.
Lavassa sen sijaan on ohut spalttiviilu, ja siinäpä sitten on mustaajuovaa ja pistettä
Loppupäätelmä
Tähän hintaan ei neckthru-kitaraa saa muualta, kitara istuu tassuihin oikein hyvin ja on todella soitettavissa. Myös melko harvinaista on, että suoraan tehtaan paketista otettu kitara ei tarvinnut kuin nimeksi säätelyä. Oikeastaan ainoa isompi juttu oli tallan E- ja A-kielten puolelta nosto, koskapa kielet hieman särisivät.
Lisenssitalla toimii, virittimet vaikuttivat vähintäänkin hyviltä, ja kyllä niillä mikeilläkin soittelee.
Koskaan en ole noihin vertailuihin oikein lämminnyt, en nytkään. Wolf on edellä luetelluista kosmeettisista vioista ja materiaaliepätarkkuuksista (se otelauta ei vastaa tehtaan ilmoitusta!) huolimatta varsin hyvin tehty kitara. Ehdottoman tyytyväinen olen siihen, koska odotukset täyttyivät. Ehkä joskus tulee modattua sitä, mutta huomionarvoista on, että ei välittömästi..
Jaa niin, Harmony Sentraalin mukaan pitäis kertoa montako kitaraa on ollut, on ja on tuleva, ja miten tämä nimenomainen soitin mihinkin verrattuna suhtautuu..
En vaan osaa. Rungoltaan tää on niin paljon Ibanezin neckthru- USA Custom että yhtäläisyydet ehkä eivät ole sattumaa
päätteli kettu.Kirjoittanut fox 15.02.2008 | |  |
