Vinyylin ja levysoittimien uudelleennousu on viimeaikoina näyttänyt herättävän kovasti kysymyksiä soittimien käyttämisestä. Tästä johtuen naputtelin 21.1.08 nopeahkon ohjeen äänirasian asentamiseen, kysyntää tälle "kuolleen formaatin" olennaisimman osan oikeaoppiseen paikoilleen asettamiseen kun näyttää selvästi olevan. Alla siis kyseinen postaus lähes sellaisenaan. Tarkoituksenani on tehdä joskus myöhemmin syvällisemmin levysoittimien tyyppeihin ja ominaisuuksiin perehtyvä artikkeli, mutta tällä pääset alkuun.
Korostan vielä, että vinyyli on formaattina toki hankala, aikaa vievä ja vaatii panostusta soittimeen sekä muuhun laitteistoon, mutta parhaimmillaan todella palkitseva ja suoranaista nautintoa tuova. Yksinkertaistettuna vinyyliltä äänentoistaminen on vinyylin pinnassa olevien mikroskooppisten urien suurentaminen ääniaalloiksi. Kohta, josta tämä ketju raidoista musiikiksi alkaa, on äänirasia. Se tulee asentaa oikein tai peli on käytännössä menetetty jo lähtökuopissa. Kärjistetysti voi sanoa, että millin virhe on kolme metriä lopputuloksessa, eh...
----------------------------------------------------------
Naputtelen tästä kahvitauon ratoksi pikaohjeet rasian asennuksesta. Jätän pois tarkemmat tekniset speksit ja hienoudet, raakaa asiaa sitä haluaville:
1) Irroita vanha rasia. Rasia lienee kiinni ylhäältä kahdella pienellä ruuvilla, jotka irtoavat sopivalla työkalulla. Älä käytä liian isoa ruuvaria, pilaat vain kannat ruuveista.
Nyt rasian pitäisi roikkua neljän piuhan varassa. Nämä on hyvä irroittaa pienillä pihdeillä ja muistathan tarttua piuhojen päissä olevista metalliholkeista kiinni. Älä vedä itse piuhasta. Periaatteessa on parempi jos piuhat irroittaa ennen rasian irroittamista, mutta käytännössä tuo ei ole kovin helppoa, niin ahdas paikka ja pienet osat kyseessä.
Jos rasiassa on neulasuojus, kannattaa se pitää paikallaan, koskaan ei tiedä milloin voi tarvita hätävararasiaa, joten vanhaa kannattaa kohdella näin periaatteessa käyttöikänsä jälkeenkin hyvin. Myös uudessa rasiassa kannattaa olla suojus kiinni asennusvaiheessa, ei tule tökättyä neulanvartta vinoon. Se on nimittäin kertalaakista entinen rasia.
2) Itse kiinnitän piuhat ensin ja rasian vasta sitten, jokainen tehkööt kuten parhaaksi näkee tietysti. Piuhojen oikean järjestyksen näät rasian käyttöohjeesta. Piuhoissa pitäisi olla standardi värikoodi. Jos ei ole, niin tässä vaiheessa tulee sitten mieleen, että vanhan rasian piuhajärjestys olisi ollut hyvä ottaa muistiin. Tosin jos ei ole tietoa mikä nasta rasiassa tekee mitäkin, ei tuokaan auta, niiden järjestys kun voi olla erilainen rasiasta riippuen. No, kokeilemalla tuokin on mahdollista selvittää, joten jatkamme.
Rasian ruuvaaminen kiinni varteen on ainakin allekirjoittaneelle vi**umaisin paikka. Pienet ruuvit ja mutterit ahtaassa paikassa + nakkisormet tarkoittava hermoja syövää säätämistä. Usein näyttäisi olevan helpointa asentaa nuo "väärinpäin" niin, että ruuvit tulevat alhaapäin ja mutterit tulevat näkyviin varren päälle. Tosin tämä on tapauskohtaista. Joskus joutuu irroittamaan neulan rasiasta, jotta pääsee ruuveihin kunnolla käsiksi.
Kiinnitä rasia aluksi hyvin kevyesti paikalleen niin, että se pysyy paikallaan, mutta sitä voi vielä näppivoimilla siirrellä. Varressahan ei ole vain reijät vaan pikemminkin pitkulaiset urat, jossa rasian voi laittaa moneen kohtaan. Siitä enemmän seuraavassa.
3) Nyt sitten millimetrin sadasosien ihmeelliseen maailmaan: Rasian kohdistaminen!
Printtaa tämä:
http://www.vacuumstate.com/fileupload/Guru_protractor.pdf
Asenna ohjeen mukaan leikattu paperi levylautaselle ja lätkäise neula tuon ulommaisen ristikon kohtaan, jossa pitkä varren suuntainen viiva ja levylautasen keskeltä ampuva viiva risteävät. Sivulla olevaa ruudukkoa käyttäen säädä rasia aivan suoraan.
Seuraavaksi siirrä varsi rasioineen sisemmässä ristikossa olevaan vastaavaan kohtaan (joudut hieman todennäköisesti liikuttamaan levylautasta, se on ihan ok). Huomaat, että todennäköisesti rasia näyttää olevan suht vinossa ristikkoon nähden. Aivan suoraan sitä ei saakkaan, joten ei kannata yöunia menettää asian vuoksi. Mutta yritetään parhaamme: Siirrä rasiaa (jonka ruuvit eivät siis ole aivan tiukassa) varren kiinnityksessä eteen tai taakse päin sen uloimman ristikon päällä. Älä käännä rasiaa ristikon mukaiseksi vaan liikuta eteen-taakse suunnassa. Tsekkaa aina rasian paikkaa muutettuasi tilannetta sisemmässä ristikossa. Kun optimipaikka on löytynyt, pitäisi rasian olla -lähes- suorassa kummassakin ristikossa. Tällöin rasia on kohdallaan ja voit kiristää ruuvit. Älä käytä liikaa voimaa, vain sen verran että rasia pysyy paikallaan ja on tiiviisti varressa kiinni. Liikaa ruuvaamalla varsi voi ottaa vauriota ja pahimmillaan onnistuu halkaisemaan rasian rungon.
4) Tämän jälkeen säädä neulapaino ja anti-skating. Äänivarren vastapainon pitäisi liikkua edestakaisin ja siinä on yleensä erillinen osa, jota voi ruuvata painoon nähden. Se tulisi laittaa asentoon "nolla" eli aivan kiinni painoon. Nyt siirrä koko painoa niin, että äänivarsi pysyy vaakatasossa eli oikeastaan leijuu hieman levylautasen yllä. Nyt säädä asteikosta valmistajan rasialle antama paino ja homma on selvä. Jossain soittimissa tosin tuo säätö on vähän erikoisempi ja hankalempi tulkita. Tällöin apuun tulee neulavaaka. Joskus myös varren oma asteikko ei ole todenmukainen, joten vaaalla on hyvä tsekata jokatapauksessa neulaan kohdistuva paino. Tosi hardcore levyrunkkarille, kuten minä, digitaalivaaka on aika must (en ole kyllä saanut aikaiseksi hommata moista), mutta perustallaaja pärjää ns. "ortofonin kiikkulaudalla". Investointina tuo on n. 10¤ luokkaa, joten budjetti tuskin sen hankkimisesta kärsii ja virkansa se täyttää todella hyvin.
Antiskatingin säätämiseen on yleensä perussoittimissa varren juuren lähellä pieni asteikolla varustettu säädin (voi olla joku ruuvattava tai mallia "liukukytkin"). Yleensä se tulee säätää samaan arvoon kuin neulapaino on. Joissain rasiossa tosin suositus voi olla esim. puolet neulapainon arvosta, joten käyttöohjetta kannattaa konsultoida tässäkin. (joissakin säädöissä on kaksi asteikkoa, toinen pyöreälle neulalle ja toinen elliptiselle, yleensä yhdellä asteikolla varustetut ovat vain tuolle jälkimmäiselle). Toinen ja nykyään myös edullisimpiin soittimiin tullut tapa on varressa kiinni oleva ohut lanka, jonka toisessa päässä on punnus. Tällöin anti-skatingia säädetään joko punnusta vaihtamalla tai siirtämällä langan kiinnityskohtaa.
Anti-skatingin asetusta voi myös tutkia testilevyllä, jossa asiaa seurataan kanavabalanssin avulla.
5) Varren säädöt.
Yleensä optimi on, että äänivarsi on levyllä levätessään vaakatasossa. Tämä on helppo tutkia laittamalla varsi vähemmän arvokkaan levyn päälle ja vertaamalla äänivarren erikohtien suhdetta levyn pintaan. Joku mitta-asteikolla varustettu kortti tai ihan viivoitin voi olla paras työkalu. Kannattaa huomata, että levyjä on hyvinkin eri paksuisia, joten täysin yleispätevää ratkaisua ei ole. Lisäksi jotkut rasiat soivat eri tavalla riippuen kulmasta, jossa ne levyn uraa seuraavat.
Lisäksi monista soittimista ja varsista puuttuu kokonaan tämä säätömahdollisuus, joten ei siitä sen enempää.
Vielä yksi säätö varresta: rasian edestä katsottuna sen kulma levyn pintaan nähden. Tähänkään ei ole aina levareissa säätöä, mutta jos on, niin tällä se kuntoon: Laita levy, jossa on esim. uratonta pintaa paljon, levylautaselle. Voit katsoa rasian heijastuksen perusteella, milloin se on suorassa. Tosin perfektionistit katsovat neulavarren suhteen tämän, eivät rasian kuoren. Vaatii tarkkoja silmiä ja hahmotuskykyä.
Sitten vain levyä soittimeen, valitsemasi virvoitusjuoma käteen ja neutiskelemaan. Helppoa kun sen osaa!Kirjoittanut Karlsson 22.01.2008 | |  |
