20.10.2007: Harley Bentonin akustinen kännikitaraksi
Kuten jokainen alkoholiin ja kitaran soittoon mieltynyt tietää, on tilanteita, jolloin molempia on hyvä olla saatavissa.
Suunnitelmissani oli jo pitemmän aikaa ollut ostaa jonkun sortin ns. pennin akustinen, jota voisi kuskailla mukana epämääräisissä hippaloissa, joihin ei tonnin Takaminea oikein viitsi raahata, kitara kun saattaa aamuhämärissä löytyä järvestä, nuotiosta, lepikosta tms. muuten vain palasina.
Koska hinta ja vaivaton ostotapa olivat käytännössä ainoat ostokriteerit, niin eikun pikahaku Thomanin sivuilla käyntiin ja halvin mahdollinen tilaukseen.
Kolme päivää myöhemmin posti toi tällaisen: HARLEY BENTON HBD120BK, hinta 59 ekeä. Olin varautunut vaihtoehtoon itkeäkö vaiko nauraa (nämä ovat vaihtoehdot useimmiten näiden muutaman kympien halpiksien kanssa), joten yllätykseni oli melkoinen. Kitara oli näet varsin hyvää työtä (olen itse rakennellut kitaroita parisenkymmentä vuotta, joten jotain niistä uskon tietäväni) ja saundasi varsin mukavasti.
Säädöt ja viimeistelyt olivat tietysti tekemättä (kuten aina halpiksissa ja pelottavan usein nykyään myös ns. merkkikitaroissakin) eli työkalupakkia tarvittiin seuraavien juttujen tekemiseen:
1. Kaulan suoruuden säätäminen
2. Nauhojen viilaus, hionta ja kiillotus (sekä otepinnalta että nauhojen päät, jotka olivat noin millin otelaudasta ulkona...)
3. Tallan muovilituskan madaltaminen (kielet olivat vaatimattomat 8mm liian korkealla) sekä uusien kieliurien viilaaminen niin, että kielet menevät kohtisuorassa nauhoihin nähden.
Virittimet vaihdoin suoraan vanhoihin sähkiksen virittimiin, jotka edustivat jotain 80-luvun alkua, sillä halpiskitaroiden virittimillä ei tee mitään. Luonnollisesti kielet vaihdoin heti.
Ja kas: Harrikasta tuli parin tunnin duunin jälkeen kielisetin hinnalla erittäin kelpo peli niin soitannollisesti kuin saundeiltaankin. Pesee mennen tullen monet satojen eurojen merkkikolleegansa. Tämä kertonee jotain vanhasta sanonnasta, jonka mukaan "hullu ei ole se, joka pyytää vaan se, joka maksaa".
Monet mökkikeikat on jo vedetty ja yhdellä demollakin käytetty eikä tarvinnut häpeillä yhtään. Eli suosittelen kaikille, joilla pysyy viila ja ruuvari käsissä ja joille saundi ja soitettavuus merkitsee enemmän kuin joku logo kitarassa.
Seuraavaksi tilaan Harley Bentonin kopion Gibsonin ES-335:sta. Tarkoituksena vaihtaa siihen sekä virittimet, mikit että sähköt. Aitoa Gibsonia en viitsi ostaa (ylihinnoiteltu, sekalaatuinen tuote, jossa hinnasta 90% muodostuu nimestä) enkä myöskään Epiphonea (ylihinnoiteltu merkkituotteen bulkkinimi, joka tehty tod. näk. samoilla tehtailla kuin Harleytkin) vaan ostan suosilla halvimman mahdollisen rojektiksi. Raportoin siitä sitten myöhemmin.Kirjoittanut MonitorMan 20.10.2007 | |  |
Arvostelu
Kommentit
|  | | Artikkelit: Laitearviot Tulostettava versio Tulostettava version ilman kuvia Lähetä pikaviesti kirjoittajalle |
